tag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post3560309118150973246..comments2023-12-29T15:11:50.484-08:00Comments on Tahdon Asiat: avoimmuutta ja kolmikielisyyden soppaMuusa Liinpaahttp://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-11504827115140194962013-02-18T06:51:17.613-08:002013-02-18T06:51:17.613-08:00Voi anoppia :/ Mun anoppikin pitää mua salaa hurri...Voi anoppia :/ Mun anoppikin pitää mua salaa hurrina, muttei sentään asiaa ota esille.Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-76821184191817308302013-02-14T19:17:58.026-08:002013-02-14T19:17:58.026-08:00Kiitos :) Se on kyllä hassua miten kielellä voi lo...Kiitos :) Se on kyllä hassua miten kielellä voi loukata toista, käyttää sitä aseena tai sulkea pois yhteisöstä, vallankäyttöä parhaimmillaan. Mikäköhän on keittiöruotsi? Eihän se ole lapsen vika miten tai mitä kieltä hän käyttää. Nyt jälkikäteen ymmärrän kyllä kuinka suomenkieleni koettiin uhkaksi ruotsinkielisellä alueella joka kamppaili elintilastaan. Mutta tosiasia on että vähemmistöjenkin pitää osata sulattaa uusia vaikutteita tai ne kuihtuvat pois. Jos kohtelu olisi ollut vastaanottavampaa, olisin itsekin varmemmin jäänyt ankkalammikkoon. <br /><br />Täytyy vielä sanoa, että jos yhtään olisin tuntenut etten voisi puhua lapsille yhtä hyvää suomea kuin ruotsia, olisin kyllä valinnut ruotsinkielen vaikka se olisi tarkoittaut sitä että he olisivat vieraantuneet suomenkielestä - minulle onneksi valinta oli fifty/fifty. <br /><br />Vaikka puhun englantia hyvin, en voi sanoa nauttivani yhtälailla englanninkielisestä kirjallisuudesta. Se jotenkin tuntuu kliiniseltä, ei siitä koskaan ole tullut tunteisiin vetoavaa kieltä.<br /><br />Mutta joo, voisin jatkaa tästä loputtomiin, vielä vaikka kuinka suomalainen, 50-luvulla Suomesta lähtenyt anoppini on jämähtänyt ITSENÄISYYSAIKOJEN kieliriitohoin, elää jossain kummallisessa aikakuplassa täällä ja tuomitsee minut näiden ennen sotia juontuvien arvojen mukaan. Isänsä aikonaan käänsi nimensä suomenkieliseen asuun... En tajunnut kuin vasta myöhemmin kuinka paljon hän karsasti suomenruotsalaisuuttani ja pelkäsi että valitsen ruotsinkielen lastenlapsilleen. Olisi kyllä piruuttani pitänyt, sillä hän yhä pitää sitä vastoin minua eikä ole ollut paljon avuksi opettamaan lapsille suomea. Olen hänelle Ruotsalainen isolla ärrällä, vaikka en tiedä mikä viikinki sen sukuni sieltä toi, hänet toi esi-isä 1700-luvulla Ruotsista... En ymmärrä tätä vastaikkainasettelua mutta syynsä kullakin. <br /><br />Melinahttps://www.blogger.com/profile/13370234195472674513noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-89692888737064905362013-02-14T15:40:33.062-08:002013-02-14T15:40:33.062-08:00Kirjoitat Melina tosi, tosi hyvin ja saat ilmaistu...Kirjoitat Melina tosi, tosi hyvin ja saat ilmaistua sellaisiakin ajatuksia joita en itse osannut. <br /><br />Mä taas seisoin suomenkielisessä koulussa ruotsinluokan edessä ja ruotsinopettaja nauroi mulle :) Ruotsinkielinen sukunimi, suomenkielinen koulu. Puhuin kuulemma keittiöruotsia. Oon aina välttänyt puhumasta omasta ruotsinkielisyydestäni, kun se nyt muutenkin tuntuu niin ruosteiselta ja hukkuneelta. Lapsuuden kulttuuriperimä on kuitenkin ihan puhtaasti suomenruotsalainen. <br /><br />Mä luen nykyään oikeastaan mieluiten englantia, toisiksi mieluiten suomea ja kolmantena vasta ruotsia. L ilmaisi kans meidän keskustelussa hyvin sen ettei sitä kiinnitä huomiota näihin kolmeen kieleen ja erottele niitä toisistaan kielinä, siis arkielämässä. Ne vaan soljuu sekaisin ja ristikkäin ja tosiaan on aivan se ja sama mitä kukakin puhuu.<br /><br /><br /><br />Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-27504323883199071452013-02-14T15:35:57.426-08:002013-02-14T15:35:57.426-08:00Asialliseen kysymykseen asiallinen vastaus :) Enpä...Asialliseen kysymykseen asiallinen vastaus :) Enpä mä epäasiallisia kysymyksiä ole vielä koskaan saanutkaan. SE kieli mitä kotona tulee puhuttua on aika rajoittunutta ja suppeeta ja kun kahdestaan L:n kanssa puhutaan on siinä seassa myös englantia tai sitä kuuluisaa finglishiä ;)Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-56559328187440435322013-02-14T11:25:02.372-08:002013-02-14T11:25:02.372-08:00Tämä aihe aina herättää minussa paljon ajatuksia j...Tämä aihe aina herättää minussa paljon ajatuksia ja tunteita, mutta tuskin saan ne selvästi kirjoitettua ylös. Koen olevani kielipuoli identiteetiltäni. Vanhempien parhaistakaan yrityksistä huolimatta puhua omaa äidinkieltään ei se aina riitä. Olen kyllä samaa mieltä siitä että pitäisi yrittää puhua sitä lapsilleen, varsinkin omaa tunnekieltä. Mutta on hassua miten kieli on saman aikaa niin henkilökohtainen ja kuitenkin julkinen asia, muokkaa mieltämme ja minuutta, ja silti niin riippuvainen ympäristöstään. Sotiakin siitä on aloitettu. Niinhän me kai ollaan ihmisinä, sosiaalisia eläimiä.<br /><br />Äitini yritti puhua lapsilleen ruotsia. Kaikki paitsi nuorimmainen (joka oli 1-v kun muutimme eri alueelle) pani vastaan. Meitä kiusattiin hurreina. Muutimme eri alueelle jossa on pitkät ruotsinkieliset perinteet. Kävin ruotsinkieliset koulut mutta kotona puhuimme suomea (paitsi yhä pikkuveljen kanssa). Tuli kielimokia koulussa. En ymmärtänyt sitä miksi jotkut opettajat olivat minulle siitä niin ilkeitä. Marssittivat luokan eteen esimerkkinä siitä miten asioita ei tehdä. Sukunimeni oli suomalainen ja tulin saastuttamaan puhdasta ruotsinkielistä hegemoniaa. Kunnassa vallitsi kova kieliriita. En 7-vuotiaana tajunnut olevani sen uhri, koin olevani vain huono.<br />Pitkälle lukioon ihmettelin sitä että eri opettajilta sain nelosia tai kymppejä, tehtyäni ihan samoja asioita. Yhden nelosen esseen putsasin kielivirheistä, lähetin satukilpailuun (josta opettajani oli sen rankannut pois), ja voitin palkinnon. Muuten hyvä, mutta haaveeni toimittajan urasta kariutuivat huonoon keskiarvoon ja itsetuntoon. <br />Suomenkielestä sain kymppejä opiskelematta laisinkaan pelkän intuition avuin, vuodesta toiseen opettaja jankutti illatiivit ja ablatiivit, Kalevalaan emme koskeneet vaikka suomalaisia oltiin.<br /><br />Kaikesta huolimatta ruotsi oli yhä tunnekieleni. Laskin ruotsiksi, puhuin eläimille ruotsiksi, ruotsin kirjoja lukiessani uin kevyesti, suomenkielisiä lukiessani koski tulee vastaan. <br /><br />Sain ensimmäisen lapseni ulkomailla. Tuli kielivalinta. En pystynyt opettamaan hänelle kaksi vierasta kieltä ilman tukijoukkoja, valitsin suomen, sillä halusin opettaa hänelle suomalaista kulttuuria. Suomessa olisin valinnut ruotsin. Kaipaan ruotsia yhä, mutta nyt englanti on sivuttanut sen mielessäni. Paitsi kun kuuntelen suomenruotsia nettiradiosta, on kuin kietoisin pehmoisen viltin ympärilleni. <br /><br />Lapseni puhuvat kaikki eritasoista suomea, riippuen siitä kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa. Itseäni en voi paljon kiittää, sillä joka päivä sattuu läheltä-piti tilanteita jolloin valitsen englannin. En halua että lapseni jäävät auton alle kielen takia. Mutta siitä lähtee "slippery slope" englantiin. Oli myös ikävää kun koululainen päätti jonkun aikaa olla kertomatta minulle kuulumisiaan koulusta kun ei osannut tai jaksanut kääntää niitä. Hän ohitti minut ja meni isälleen. Sanoin, kerro vain englanniksi, ja yritin toistaa suomeksi parhaani mukaan. <br /><br />Kotona Suomessa perhepöydässä voi kuulla suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, portugalia. En edes välillä tajua millä kielellä mikäkin asia tulee, tajuntani imee kaiken. Pikkuveljellä oli muuten dysleksia ja vaikeuksia koulun alussa, äitiäni kiellettiin sekoittamasta häntä omalla tunnekielellään, Närpiön murteella... <br /><br />Ironista kyllä, toimin kieliammattilaisena. Editoin arvostettua englanninkielistä tiedejulkaisua. En omaa englannin tutkintoa. En aina osaa pilkun paikkaa. Kukaan ei hirtä minua siitä. Eikä vie luokan eteen häpeämään. Melinahttps://www.blogger.com/profile/13370234195472674513noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-82583328269680922642013-02-14T02:08:51.770-08:002013-02-14T02:08:51.770-08:00Kiitos asiallisesta vastauksesta uteluihini. Ainak...Kiitos asiallisesta vastauksesta uteluihini. Ainakaan kirjoituksistasi ei huomaa että suomenkielesi olisi kuihtunut :) Kirjoitat tosi hyvin ja aiheet ovat myös mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. <br /><br />t.Anonyymi joka kyseli kotikielestäAnonymousnoreply@blogger.com