tag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post4240211600554209498..comments2023-12-29T15:11:50.484-08:00Comments on Tahdon Asiat: kenellä on kauheinta?Muusa Liinpaahttp://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-31513001065036274172012-11-27T07:25:38.118-08:002012-11-27T07:25:38.118-08:00Kiitos kun kirjoitit! Etkä kirjoittanut mitään typ...Kiitos kun kirjoitit! Etkä kirjoittanut mitään typeryyksiä ollenkaan :)Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-34350570948795354332012-11-26T15:10:50.000-08:002012-11-26T15:10:50.000-08:00Hyvin kirjoitat, blogia lukiessani on herännyt pal...Hyvin kirjoitat, blogia lukiessani on herännyt paljon ajatuksia, pohdittavaa. Tässä mietin, miten en itse oikein enää edes uskalla "valittaa". Toinen lapsistani on sairastellut paljon koko pienen elämänsä. Tiedän, että saan olla kiitollinen siitä, että näinkin "helpolla" ollaan päästy, mutta silti se ei poista sitä tuskaa, mikä juuri sillä hetkellä äidillä on, kun pienellä ei ole kaikki hyvin. Reilun kahden vuoden aikana on tunteet menneet sellaista vuoristorataa, kun olen seurannut tyttöjeni kasvua. Toinen, joka kehittyy niin supervauhtia ja on niin taitava ja sitten äidin pieni, joka jää aina siskonsa varjoon. Miten syvästi kiitollinen olen, kun hän oppii jotain uutta ja ottaa siskoaan kiinni, kunnes taas sairastuessaan jää jälkeen kaikessa. Olen opetellut olemaan puhumatta avoimesti, sillä sen tuskan vähättely, mitä tunnen lapseni puolesta, sattuu sekin. Ja pahalle tuntuu ajatella, että oikeasti voin loukata jotain toista valittamalla omistani. <br /><br />Ystävälläni on kehitysvammainen poika. Olen sanonut suoraan hänelle, että en välttämättä osaa sanoa oikeita kommentteja. Senkin olen sanonut suoraan, kun ystäväni sairaalaslangi on mennyt täysin yli hilseen. Mutta kuunnella osaan, ja ystäväni tietää, että A on minusta maailman suloisin poika. Oli sitten miten hienoilla termeillä vammainen tahansa. Ystäväni kuuntelee ja tukee minua minun pienissä ongelmissani omien lasteni kanssa. Ja meidän lapset rakastaa olla keskenään. Ollaan tuumittu, että meillä on ihanne liitto. Ystäväni on joskus tulistunut minulle. Kun en ymmärrä tai sanon jotain typerää. Ja taas toisin päinkin. Minua on siunattu upealla ystävällä. Eräänlainen kasvun paikka sekin on ollut. <br /><br />En ole mikään hyvä kirjoittamaan. Ja yleensä tulee vielä typeryyksiä kirjoitettua... Toivon etten loukannut nyt tällä ketään. Tämä kirjoituksesi vaan herätti halun kirjoittaa. Olet oikeassa.<br /><br /> Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-16527814909253727682012-11-25T15:25:24.979-08:002012-11-25T15:25:24.979-08:00Tuttuja aatoksia...Tuttuja aatoksia...Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-13056574244559272052012-11-25T15:15:33.950-08:002012-11-25T15:15:33.950-08:00Hatunnosto myös sulle, avioero ei ole niistä elämä...Hatunnosto myös sulle, avioero ei ole niistä elämän eteen heittelemistä esteistä pienimpiä... Mä en osaa edes kuvitella minkälaista olis olla yksin, ilman sitä itsessä "kiinni" olevaa tukihenkilöä ja oman arjen jakajaa.Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-35891972979961982762012-11-25T15:12:17.685-08:002012-11-25T15:12:17.685-08:00Paljon mietin esimerkiksi just teitä kun kirjoitin...Paljon mietin esimerkiksi just teitä kun kirjoitin :) Ihmiset oikeesti päästää välillä niin kummallisia juttuja suustaan ja sit toisaalta eilen viimeksi huomasin ettei sitä omaa aika syvänkin mustaa huumoria muut aina ymmärrä.Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-22485659758555947672012-11-25T14:03:29.686-08:002012-11-25T14:03:29.686-08:00Näinhän se on! Eipä sitä voi eikä kannata vertaill...Näinhän se on! Eipä sitä voi eikä kannata vertailla sitä kellä on tai on ollut rankinta. Synkimpinä hetkinä, kun kuolema ja kaikenmoiset harvinaiset sairaudet ja diagnoosit ynnä muut raskaat asiat kasaantuivat oman perheen kohdalle tuli kieltämättä ajateltua- miksi aina minä, miksi me, miksi kaikki tähän osoitteeseen, miksi muilla on aina helpompaa ja meille tulee koko ajan kaikkea.<br /><br />Sittemmin huomasin, ettei ole ollut helppoa monella muullakaan, kellä mitäkin. Ja jopa rankempia kokemuksia kuin itsellä. Silti kyllä ne omatkin raskaat jutut ovat olleet raskaita. Joten turha sitä on verrata.<br /><br /> On ollut ihanaa, kun on saanut tukea ja apua tarvittaessa vähättelemättä ja itsekin on puolestaan välillä voinut olla se tuki ja kuunteleva korva. Ja joskus jollain on vaikeaa, vaikkei siihen mitään ulkoisia syitä edes olisi. Sitäkään ei ole hyvä vähätellä. Rankkaa se on masennus ja muukikin ahdistus, vaikka kaikki olisi muuten tavallaan hyvin ja ns normaalisti. <br /><br />Niin. Äitinä kyllä huomaan erityisen lähellä sydäntäni olevan toistenkin äitien ja isienkin ponnistelut omien tavallisten tai erityisten lapsiensa terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Vanhempien rakkauden ja vaivannäön seuraaminen koskettaa ja herättää tosi paljon arvostusta!Mustikkatyttöhttps://www.blogger.com/profile/13724593877232957042noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-74427481079557740642012-11-25T13:21:41.500-08:002012-11-25T13:21:41.500-08:00Kiitos tästä kirjoituksesta, herätti paljon ajatuk...Kiitos tästä kirjoituksesta, herätti paljon ajatuksia! <br /><br />Mulla se monesti menee niin, että ajattelen että ei mulla oo oikeutta valittaa kun mun lapset on terveitä eikä niillä oo edes allergioita tai mitään. Niillä on vaan kaksi kotia. Ja sitten taas huomaan kiukustuvani jonkun vähättelevistä sanoista meikäläisiä kohtaan... kun meilläkin eroperheenä on ne isot haasteet kuitenkin läpikäytävinä.<br /><br />Niinhän se menee, että meillä kaikilla on omat omanlaiset haasteet ja ongelmat arjesta ja kukaan muu ei voi tietää kuinka raskasta juuri Sun perheellä on. <br /><br />Mutta suuri hatunnosto multa ihan jokaiselle teistä erityislasten vanhemmista kun selviätte ja jaksatte juuri teidän arkea :) Nyyperihttps://www.blogger.com/profile/16060887710030404374noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-66735033898295413722012-11-25T13:10:44.069-08:002012-11-25T13:10:44.069-08:00Tosi hyvin kirjoitit! Itse ajattelen niin, että er...Tosi hyvin kirjoitit! Itse ajattelen niin, että erityislapsen äitiys (ja pari muutakin karikkoa matkan varrella) on avartanut valtavasti maailmankuvaani. Suurin ymmärrys on ollut se, että sitä, mitä itse ei ole kokenut, ei oikeastaan voi ymmärtää. Voi vain arvailla, milta jokin asia tuntuisi, mutta ei sitä tietää voi. Kun tämän asian muistaa, on helpompi suhtautua joskus turhilta tai mittasuhteiltaan vääristyneiltä tuntuviin valituksiin ympärillään - ja toisaalta niihin sammakoihin, joita ihmiset joskus suustaan päästävät. (Olen itse kuullut lapseni kehitysviivettä murehtiessani, että olen onnekas, kun lapseni on vauva pidemmän aikaa kuin muut. Onpa minulle sanottu siitäkin, miten helppoa on, kun tuolloin vielä liikkumaton lapseni ei pääse karkuun. Ja jos totta puhutaan, niin olihan se siltä osin helppoa, juu.)Tiuhtihttps://www.blogger.com/profile/14839704285128172231noreply@blogger.com