tag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post8534552135655410875..comments2023-12-29T15:11:50.484-08:00Comments on Tahdon Asiat: luulin liikaaMuusa Liinpaahttp://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-44608165330113516152013-02-13T19:24:48.809-08:002013-02-13T19:24:48.809-08:00Lähinnähän nää neuvot hymyilyttää. Musta on aina m...Lähinnähän nää neuvot hymyilyttää. Musta on aina mielenkiintoista huomata et joku voi oikeesti ajatella et ehkä me ei olla tajuttu et maidossa tai mehuissa on paljon kaloreita ja niillä voi täyttää mahaa tai et maistelemalla erilaisia makuja oppii syömään kaikenlaista jne. Niin ja siis ajatella ettei joku lasten tsiljoonasta terapeutista-psykologista-lääkäristä-opettajasta ole myöskään meille näitä juttuja koskaan ehdottanut ;)Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-80204984404476001462013-02-13T04:18:11.991-08:002013-02-13T04:18:11.991-08:00Meidän, kenen lapset nyt peruskiukutteluja lukuuno...Meidän, kenen lapset nyt peruskiukutteluja lukuunottamatta, syö ihan hyvin, on jostain ihme syystä kamalan helppo ruveta neuvomaan teitä, kellä on hieman haastavammat lapset. Ihan kuin teillä - kummallakaan - olis ollut toiveissa kasvattaa muropatukoita ja jogurttia pelkästään syövät lapset? <br />Meillä syödään hyvin. Juniori upeasti ja esikoinenkin - jos vertailukohtana on esim. M - todella hienosti. Silti musta on aina upeaa kun sattuu päivä ja hetki ja ruoka, jota lapsi pyytää lisää ja vielä lisää ja sanoo namnam vielä siellä lomassa. Ja silti tai ehkä juuri siksi, mulla ei ole mitään tarvetta, kannuksia tai varsinkaan oikeutta alkaa ketään arvostella näissä syömisjutuissa. Mä oon vaan tyytyväisenä ja onnekkaana hiljaa.<br /><br />Tsemiä molempiin ruokapöytiin, niin sinne Yksikselle kuin Marikallekin! vhttps://www.blogger.com/profile/12309405453739845012noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-65338434908502265772013-02-11T08:28:34.651-08:002013-02-11T08:28:34.651-08:00Mouhoa vaan, tää on mullekin herkkä asia ja mua oi...Mouhoa vaan, tää on mullekin herkkä asia ja mua oikeesti lähinnä hymyilyttää nää ihmisten kaikkivoipaiset neuvot :)Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-55575922526945357492013-02-11T08:27:48.506-08:002013-02-11T08:27:48.506-08:00Me ollaan kans lopetettu tää tappelu ruuasta ihan ...Me ollaan kans lopetettu tää tappelu ruuasta ihan kokonaan ja tarjolla on tosiaan ruokaa kaikille ja kaikkea saa maistaa, mutta ei oo pakko. En ole koskaan kuullut kenestäkään joka pakolla olis oppinut jostakin tykkäämään ja näinpä M syö lähinnä spaghettia tai mac&cheese tai sitä jugurttiaan :)Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-59860298491956113242013-02-10T22:59:56.687-08:002013-02-10T22:59:56.687-08:00ja ai niin. Tuo viisitoista maistamiskertaa on iha...ja ai niin. Tuo viisitoista maistamiskertaa on ihan höpöhöpöä.<br />Ainakin seitsemän vuotta olen syönyt mustikkaa joka armas aamu. Tai ainakin melkein joka. Vasta nyt ihan oikeasti tykkään siitä. Niin että pikemminkin viisituhatta maistamiskertaa.<br /><br />Sorry että mouhaan. Tämä on herkkä asia mulle :)<br />marikan poluthttps://www.blogger.com/profile/01243780710691063481noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7957140048791999154.post-58439300020541315072013-02-10T22:55:36.861-08:002013-02-10T22:55:36.861-08:00täytyy kommentoida tohon syömäjuttuun - ihan vaan ...täytyy kommentoida tohon syömäjuttuun - ihan vaan peruskoulupohjalta ;). (=siis ihan ilman tuota A-komponenttia)<br /><br />Tuo nuorimmainen on meillä valikoiva. Todella valikoiva. Pieniruokainen ja valikoiva.<br />Kuusi vuotta (ainakin) yritin sitkeästi tarjota sitä samaa kuin kaikille muille mallilla "syöt tai olet nälkäinen". <br />Ei ollut kivaa kenelläkään. <br />Jos ei maistunut, se ei syönyt; ehkä närvi vähän jotain, nuoli lautasen reunaa ja joi vettä päälle... ja itki/kiukutteli loppupäivän kun oli nälissään.<br /><br />Sit kun luovutin ja rupesin suosiolla tarjoamaan sellaisia juttuja, joita lapsi söi, alkoi kaikilla olla parempi: ruokailutilanteet rauhoittuivat ja ruokailun jälkeiset tilanteet vielä enemmän kun lapsi ei ollut ainaisessa nälässä. (ei se sanottavasti kasvanut, koska on niin pieniruokainen, mutta ainakaan se ei ollut nälässä koko ajan.)<br /><br />Juu, kyllähän lapsen pitää oppia maistamaan ja kaikkea muuta sivistynyttä. Mutta on ihan käsittämättömän paljon mukavampaa mennä ruokapöytään, tietää että lapsi syö (edes) jotain, tulee täyteen ja on hyväntuulinen koko loppupäivän. On se vieläkin semmoinen, että jos tarjolla on jotain hyvää ruokaa, se syö sitä varastoonkin. Viisi lautasellista ihan kevyesti. Se voi suurena suosionosoituksena kerran viikossa syödä jotain inhokkiruokaa lusikallisen tai pari.<br /><br />Aika harvassa tänä päivänä on tilanne, jossa eteen lyödään kattilallinen jotain ruokaa ilman vaihtoehtoja. Jopa kankeassa suomalaisessa kouluruokailussa on useimpina päivinä pari vaihtoehtoa, joista valita.<br /><br />Niin että syököön lapsi mitä tahansa noin suunnilleen ravitsevaa, niin että kasvaa ja voi hyvin.<br />Ugh. Olen puhunut.marikan poluthttps://www.blogger.com/profile/01243780710691063481noreply@blogger.com