tiellä taas

Se että elohopea kipuaa päivällä neljänkympin tuntumaan ei ainakaan helpota. Aamulla auto lastataan, ajetaan seuraavaan elämykseen ja nautiskellaan taas koko rahalla. Lauma lahjotaan tarvittaessa hiljaiseksi karkilla.  Välillä tankataan vaihtoehtoisesti oluella kahvilla ja/tai ruualla. Ravintolassa O muistuttaa että ravintolassa saa juoda kokista – joo, rakas, niin saat. Kokista kuluu, niin kuluu myös vetä, olutta ja kahvia.

Lake Union on kansainvälinen lentokenttä. Kuvassa lähtevä vesitaso.

Uneton Seattlessa

ritiläsillasta näkyy läpi

Kanavassa. Oikealla näkyy pienveneitten jono. Täältä pääsee järveltä merelle.

Lokilla oli pesä parhaassa paikassa.

Yhdestä elämyksestä siirrytään seuraavaan. Kiivetään portaita ja helteen paahtamia katuja. Maantieteellisesti Seattlen kaupunki muistuttaa San Franciscoa. Täällä on on mäki ja mäen kaverit. Osassa on rakennettu portaat helpottamaan kiipeämistä. Välillä pysähdytään odottamaan käppänöitä – niin kuin ne itse itseään nimittää. Aurinko on paahtanut kadut niin kuumiksi että asvaltti polttaa varpaita kengänpohjan lävitse.

Katupöly muuttaa jalat mustiksi ja illalla suihkussa saippuan kanssa vesi värjäytyy mustaksi. Ruokakaupasta ostan lapsille kylpypommin ajamaan sen palasaippuan virkaa, siis sen jolla itse jalkani kuuraan. Lasten kengät nostan suoraan keittiön lavuaariin, omat varvastossuni heitän roskikseen. Kaadan päälle tiskiainetta ja kloriittia. Muistan miten New Yorkin kesänä jalat ja kengät koki saman kohtalon.

Seattlen satama on Alaskaan matkaavien risteilylaivojen tukikohta.

Tänään on itsenäisyyspäivä. Yhdysvallat täyttää 239 vuotta. Maa on edelleen nuori ja se juhlii nuoren riemulla. Illalla on paljon kiistelty ilotulitusnäytös. Mä kuuluin niihin, jotka vastusti. En sinänsä ilotulituksia sillä ne on upeat ja juhlavat ja ihanat. Niistä on jokaisena vuonna puhuttu vielä kuukausia tapahtuman jälkeen ja meidän ilotulituksia tullaan salaa katsomaan kaukaakin. Kuulun siihen ryhmään joka pelkää että ne kauniit, upeat ja juhlavat polttaa mennessään ensin sen jalkapallokentän, sitten ympäröivän metsän ja lopulta myös meidän kaikkien kodit. Vienosti joku yritti ehdottaa että siirrettäis komeus syksyyn – turhaan. On kuivaa. On niin kuivaa että metsä on jo aikaa sitten lakannut tuoksumasta metsälle, sen tuoksu muistuttaa lähinnä jalkahikeä. Sellaiselta tuoksuu liian kuiva metsä, sellainen joka ei ole saanut vettä kuukausiin.

Seattlen alta löytyy kaupungin historia.

Maanalaiset jalkakäytävät ja liikehuoneistot on rakennettu muurien sisään ennen katujen nostamista nykyiselle tasolleen. Seattlen kaupunki on kirjaimellisesti rakennettu paskan päälle - viemärijäte - huorien rahoilla. Ilotytöt olivat oman aikansa suurituloisia "ompelijattaria" ja omelukoneveroa keräämällä saatiin varat kaupungin katujen nostamiseen ja viemärijäteongelman hoitamiseen., 

Vanhat jalkakäytävät on katettu, osin lasi-ikkunoin.

Tältä ne lasi-ikkunat näyttää nykyisillä jalkakäytävillä.

Suomalaiselta ei saa viedä saunaa. Amerikkalaiselta ei voi viedä grilliä tai itsenäisyyspäivän ilotulistusta. Keskustelussa päädyttiin lopulta siihen että on meillä on oikeus ilotulituksiin. Tänään meillä on siis ilotulitukset.

Iltapäivällä kuumenee grilli. Siellä kypsyy tunti toisensa jälkeen ribsit. Ribsien kanssa tarjoillaan maissia, vesimelonia ja makaronisalaattia – perinneruokaa. 

Vesiputki silloin joskus ennen

Ennen kaupungin nostamista vessat tulvivat nousuveden aikaan.