Siirry pääsisältöön

amerikkalaisia

Ootteks te amerikkalaisia? Vastaan et joo, ja pysähdyn hetkeksi miettimään ennen kuin jatkan, kohta kahdeksan vuotta. Miten se aika meneekään, presidentin vaaleissakin on tullut äänestettyä täällä jo kahdesti, kummallakaan kerralla se oma kandidaatti ei kuitenkaan tullut valituksi. Pojilla ei edes ole Suomen kansalaisuutta, ei niin että se olis tarkoituksellinen valinta, vaan koska se vaatii aikaa kärsivällisyyttä, nivaskan papereita ja tukun seteleitä. Ei olla saatu aikaan, ehtiihän tuota.

Oi mikä ihana aamu!


Viikonloppuna asuntonäytössä vanhempi nainen kysyy multa mistä mun nimi on peräisin, vastaan olevani Suomesta ja nainen kysyy että olenko koskaan käynyt siellä. Naurahdan että syntynyt ja kasvanut vaan. Puheesta päättelen naisen oman äidinkielen olevan espanja ja nainen kysyykin että missä mun aksentti on. Onhan se, jossakin siellä taka-alalla. Viidentoista vuoden vaimentamana. Olen aikaa sitten oppinut että osa korostuksista ja aksentista on kuulijan korvassa sillä vain viikko takaperin mulle kommentoitiin mun aksenttia, kuinka joskus on vaikeaa ymmärtää mua. Yksi kuulee, toinen ei.

En osaa sanoa koska lakkasin tuntemasta olevani muualta, ulkomaalainen. Jossakin vaiheessa kuitenkin. On helppoa kuulua joukkoon paikassa valtava määrä ihmisiä on kuka mistäkin, jostakin muualta. Toisesta maasta tai toisesta osavaltiosta. Michiganilainen naapuri kertoi miten ensimmäiset vuodet meni täällä siihen että opetteli puhumaan Northwestiä niin ettei kaikki kokoajan kysyneet mistä hän on kotoisin.Lapsia aina säännöllisesti kiusaan näillä; bag: bäig vai bäg, garage: garaach vai gäridch, roof: ruuf vai ruff, route: ruut vai räut, lista lienee loputon. Täällä meidän nurkilla: bäig, garaach, ruuf, räut.

Aivan mahtava video!


Kevyt tuuli heilauttelee lippua aamuauringossa. Päivästä tulee ihana, lämmin mutta ei tuskaisen kuuma. On itsenäisyyspäivän aamu. Lasten lopulta valuessa alakertaan jokainen muistaa ensimmäisenä; it’s 4th of July! Perhetapahtumia, paraateja, grillausta ja ilotulituksia.Juhlapäivä! Jääkaapissa kuohuva odottelee avaamistaan ja ribsit grillaamista. Mansikkakakkua jälkkäriksi. Alkuillasta asukasyhdistys tarjoilee lapsille pomppulinnoja, leikkejä, juna-ajeluita ja hattaroita. Illan hämärtyessä naapuruston asukkaat kerääntyvät jalkapallokentälle katsomaan asukasyhdistyksen omaa ilotulitusta. On siellä paikalla food truck:kin, ei hodareita vaan intialaista ruokaa. Lienee helppo päätellä mistä moni naapuri on kotoisin. 

Kaksi vuotta sitten oli ihan järjettömän kuuma, pallokentän nurmi oli palanut tomuksi
ja isovanhemmat juhli meidän mukana. 

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R6. heinäkuuta 2017 klo 22.37

    Lapselle on muuten tosi helppo hakea Suomen kansalaisuus jos sen haluaa. Siihen vaaditaan vain syntymätodistus, apostille ja yksi lomake täytettynä. Ne lähetetään Losin konsulaattiin ja he hoitaa asian Suomen päähän ja lähettää takaisin syntymätodistuksen ja apostillen. Meidän lapsilla on molemmat kansalaisuudet, mutta vain Usan passit kun en näe syytä pitää molempien maiden passeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. heinäkuuta 2017 klo 8.54

      Tättiksellä on Suomen kansalaisuus, joten kertaalleen on prosessi käyty läpi. Paperisotaahan se on ja rahaa.

      Poista
  2. Kettu7. heinäkuuta 2017 klo 9.29

    Olis muuten tosi kiva lukea joskus, että miten Suomen ja Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivien viettäminen eroaa toisistaan? Jotenkin uskallan veikata, että sulla ois vähän niinkun kokemusta kummastakin :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää