Siirry pääsisältöön

päivän tärkein ateria

 

Ruispuuroa, voisilmä ja vadelmia - maanantai.

Kyllähän isot lapset nyt osaa itsekin aamiaisensa laittaa... auts! Se osui ja se upposi. Istuin hiljaa enkä sanonut mitään, en kehdannut. Sen sijaan mietin hiljaa: Niin. Kai niitten pitäis. Kymmenen ja kaksitoista. Osata laittaa aamupalaa ihan itse. Minä, joka olen aina ollut ylpeä siitä etten nouse pöydästä hakemaan lapsille ketsuppia tai vesilasia, osaahan ne itsekin enkä minä ole mikään kotiapulainen. Minä, joka olen aina ollut sitä mieltä että vanhempina meidän tehtävä on antaa lapsille eväät elämään, ihan kirjaimellisestikin, siis keittotaito ei pastapakkausta. Niin, että siinä istuin enkä kehdannut edes väittää vastaan koska kyllähän niitten pitäis.


Tiistai.


 

Mutta aamiainen on mulle jotenkin rakas ja pyhä. Onhan meillä niitäkin aamuja kun lapset vetää muroja alakerrassa mun istuessa palaverissa, niin että osaahan ne, mutta minä rakastan sitä hetkeä kun kolme koululaista istuu mun kanssa aamiaispöytään, kynttilät on sytytetty ja jossakin välissä me soitetaan päivän biisi joka yleensä löytyy jostakin keskustelusta jota käydään tai vaan yleisestä tunnelmasta. Kokeilkaapa vaikka Manic Monday maanantaiaamuun tai Every Breath You Take muistuttamaan että mutsi tietää käykö ne koulua siellä oven takana vai ei. Musiikin laji ja aikakausi vaihtuu ja aika usein vähintään Fredde huhuilee että voisko tän ***kan kuuntelun lopettaa.


Ruisvohveleita hapanjuuresta, pakastemansikoita joissa lusikallinen hilloa ja makeuttamatonta vaniljajogurttia - keskiviikko.


 

Aamiainen on meidän hetki, mun ja lasten. Se kun jutellaan kaikkea sekalaista, epämääräisessä järjestyksessä ja mä olen laittanut meille aamiaisen. Ehkä ne sitten aikuisena miettii että meillä kotona oli aina äiti laittanut aamiaisen valmiiksi kun herättiin tai sitten ei, ehkä ne miettii että se oli ihan karseeta kun ei saanut syödä mitä halus kuin satunnaisesti. Toivon että näistä hetkistä jäis kaikille lämpimät muistot, meidän yhteisistä aamiaisista.


Persikoita, ruisskonsseja ja kaksi munaa - tiistai.


 

Sunnuntaiaamiainen on vielä omassa sarjassaan ja sen laittamiseen menee usein toista tuntia, koska aamiainen on vaan niin ihana. Sunnuntaisin istutaan brunssille ja syödään erikseen makeat ja suolaiset, juodaan mimosat ja lastenkin appelsiinimehut on skumppalaseissa. Sunnuntaisin lapset auttaa. Ne keittää mun kanssa kompotit marjoista tai hedelmistä, latoo pekonit tai makkarat ritilälle ja rikkoo kananmunat. Jos on pannareita pojat usein paistaa ne tai ainakin kääntää ja Tättis auttaa vohveleissa, niin että osaahan ne, minä vaan varaan itselleni oikeuden ruokkia ne arkiaamuisin.


Tämän aamiaisen lapset valmistivat ja tarjoilivat mulle. 

 


Lauantaina jokainen tekee aamiaisensa itse. Yksi syö muroja banaanilla, toisen lautaselta löytyy islantilaista jogurttia ja mysliä, kolmas lämmittää perjantain pizzan jämiä. Niin että osaahan ne kun tarkemmin ajattelen. Minä en osaa. En osaa olla laittamatta aamiaista, koska se on mun hetki lasten kanssa – rakas ja pyhä.


"Make your own breakfast day" - Niih... pakastevphveleita, vaahterasiirappia ja paljon kermaa.


Olen juuri niin hullu kuin ajattelet. Leivon käytännössä kaiken leivän ja leipomotuotteet itse. Meidän lapset on innoissaan kun ne löytää pakastimesta hätävaraksi ostetun paketin kaupan paahtoleipää tai saa lauantaisin syödä näitä pakastevohveleita. Tätä kirjoittaessa mulla on alakerrassa leipätaikina kohoamassa huomisaamuksi. Miksi? Koska aamiainen on päivän paras ja tärkein ateria.




Kommentit

  1. oon vähän kateellinen :)
    Meillä on menossa putkihuolto, eikä edes oma aamiainen ole sellainen kuin haluaisin. Aika paljon tunnelmasta latistuu siinä, kun mieluummin syö kertakäyttölautasilta kuin lähtee tiskaamaan aamiaisastioita yhteisvessaan...

    Olis ihanaa laittaa aamuisin kunnon aamiaista ja istua rauhassa; mut niistä ajoista, kun siihen olisi ollut mahdollisuus on jo vuosia. Silloin välillä kikkailinkin, tosin meillä jälkikasvu oli ja on niin urautunutta, että jokainen haluaa juuri sen tietyn oman aamiaisen. Ei todellakaan mitään äidin hauskoja kikkoja.
    Se kun kaikki oltiin yhteisen pöydän ympärillä, oli ihan parasta aikaa. Huomaan nyt, että vaikka omat aamuni ovat itsekkäämmän verkkaisempia, niin oli noissa yhteisissä aamuissakin tiettyä juhlatunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ja voi putkiremonttia, se ei tosiaan ole mikään kokkailuun innostava tilanne ja paperilautaset latistavat tunnelmaa.

      Lopulta jokainen aikakausi päättyy, meillä näitä yhteisiä aamiaisia lienee vielä edessä jokunen vuosi sillä koulut alkavat samaan aikaan tai ainakin sen verran pienellä erolla että kaikki ehtivät vielä mukaan.

      Poista
  2. Ihana Muusa, go for it! Meillä kanssa mies leipoo itse leivät ja minä laitan aamiaista viikonloppuisin ja niinä arkiaamuina kun teen kotoa käsin töitä. Aivan mahtavaa nauttia hyvistä aamiaisista perheen kanssa! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamiainen jotenkin virittää koko päivän fiiliksen ja koska mun harvemmin tarvitsee olla aamuvarhaisella missään niin ehditään hyvin nautiskella aamiaisista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...