vähän perspektiiviä ***kele

 

Luen uutisia Suomesta, rajoitustoimenpiteitä kiristetään, väläytellään sitä kuuluisaa maskipakkoa ja koulujakin siirretään etäopetukseen tietyillä alueilla. Mua hymyilyttää vähäsen, silleen sisäänpäin, samalla kun kohottelen ehkä pikkasen kulmakarvoja. Vähän perspektiiviä ***kele. En ota kantaa siihen missä on toimittu oikein tai väärin, sitä ei kai tiedä kukaan ennen kuin joskus vuosien päästä kun katsotaan taaksepäin ja nähdään mitä pandemia on jättänyt jälkeensä, sillä jälkensä se jättää - meihin kaikkiin.

 

Oman koulupiirin koulut suljettiin maaliskuussa 2020 ja siitä eteenpäin lapset ovat olleet etäopetuksessa. Maanantaina on taas maaliskuu ja etäopetusta on jatkunut vuoden verran. Alakouluja ollaan vähitellen avaamassa ja nuorimmat lapset ovat voineet olla lähiopetuksessa nyt reilun viikon, neljänä aamupäivänä viikossa ja muuten etäopetuksessa. Meillä sai valita ja alle puolet lapsista palasi kouluun. Syitä tälle valinnalle oli monia, eikä vähiten se että monille perheille neljä aamua viikossa lähiopetuksessa on haastavampi yhtälö kuin kokonaan etäopetuksessa.

 

Maaliskuun puolivälissä lähiopetukseen voi halutessaan siirtyä kaksi seuraavaa luokka-astetta, 2. ja 3. luokan oppilaat. Lähiopetusta tarjotaan vuorottelusysteemillä kahtena aamuna viikossa. Maaliskuun viimeisinä päivinä 4. ja 5. luokan oppilaat saavat siirtyä lähiopetukseen samalla systeemillä. Me olemme päättäneet jäädä etäopetukseen koska 6 tuntia viikossa lähiopetuksessa ei nyt vaan tuntunut järkevältä meidän perheelle.

 

Torstaina tuli lehdistötiedote yläkouluista ja lukioista. Omassa koulupiirissä etäopetus jatkuu kouluvuoden loppuun. 12-vuotias Tättis on siis etäopetuksessa minimissään 18. kuukauden ajan ja palaa lähiopetukseen aikaisintaan syyskuun alussa. Ymmärrettävästi vastaanotto oli myrskyisä ja turhautuminen päätökseen äänekästä. Moni perhe on pettynyt ja vihainen. Meille tämä sopii ihan hyvin, jo senkin vuoksi että ne koulut olisi edes teoriassa voitu avata lähiopetukselle joskus huhtikuulla, silloin kouluvuotta on jäljellä reilut kaksi kuukautta ja ajatus siitä että lapsi siinä kohdassa saisi uudet opettajat, ryhmät ja mahdollisesti jopa valinnaisaineet tuntuu kohtuuttomalta. Tämä siis puhtaasti meidän perheen näkökulmasta, sellaisen perheen missä muutos on lapselle haastavaa, vanhemmat tekevät etätöitä ja etäopetus on sujunut ihan hyvin. Jossakin toisessa perheessä etäopetus on ollut yhtä taistelua, lapset keskenään kotona pitkiä päiviä vanhempien ollessa fyysisesti töissä. Monissa perheissä muutos ei ole haaste vaan mahdollisuus ja haasteeksi on sen sijaan noussut yksinäisyys, eristyneisyys ja sen myötä masennus.

 

Niin että vähän perspektiiviä ***kele.

 

Omasta mielestä omassa osavaltiossa pandemiaa on hoidettu hyvin. Moni on toista mieltä. Meidän asuinalueella tartuntaluku oli eilen 41/100k ja piirikunnassa 91/100k. Piirikunnassa asuu 2,2 miljoonaa ihmistä. Kuolleita meillä on piirikuntatasolla 1.396 ja osavaltiossa 5.024, kun koko maassa on kuollut 510.000.

 

Kukaan ei ole enää aikoihin jaksanut rutista jostakin niin pienestä asiasta kuin maskin käyttämisestä. Meillä on vuodessa opittu että lapset ja aikuiset voivat harrastaa etänä; puheterapiaa, pianotunteja, terapiaa, tanssia, karatea ja melkein kaikkea voi tehdä etänä. Hapanjuurikin täyttää pian vuoden. 

Keskiviikkona kävin toimistolla juomassa lasin viiniä pomon kanssa. Istuttiin eri huoneissa ja juteltiin Zoomin välityksellä. Tuntui juhlavalta. 

 

Niin että vähän perspektiiviä ***kele.