Siirry pääsisältöön

kohtaamisia

Keski-ikäinen mies eturauhasleikkauksen jälkeen, muutama vanhempi herrasmies – molemmat sotilaita, kummallakin kolostomia, keski-ikäinen hiljainen nainen, tuore äiti vauvansa kanssa, sekava vanhempi nainen joka huutaa sängyssään apua ja tarttuu käteeni kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteen. Nuori mies auto-onnettomuuden jäljiltä – kallonmurtuma, murtunut jalka ja solisluu. Vanki kahlittuna kettingillä sänkyynsä, kahden vartijan tarkkailemana. Koditon mies – skitsofreenikko eristyshuoneessa antibioottiresistentin bakteeritartunnan takia  – joka silminnähden nauttii sairaalan ylellisyyksistä. Ja sitten se nainen, omaan lihavuuteensa rapistuva nainen, ihopoimuineen joita nostamaan tarvitaan kaksi kättä. Kohtaamisia, sairaalassa. Näitten ihmisten silmissä olen sairaanhoitaja, en opiskelija, en avustaja... mun tehtäväni hoitaa, auttaa ja lohduttaakin. Kohdata, paitsi nämä ihmiset, myös itseni. Oppia uutta – itsestäni.

Koditon mies on iloinen heppu. Huomaan sen lapsenkaltaisen ilon tarttuvan myös itseeni toisen nautiskellessa nojatuolista jalkatuella, lukemattomista tv-kanavista, puhtaista lakanoista ja kaikesta siitä mitä yleensä ei ole. Opin miten vaikeaa on päästää irti sekavan naisen kädestä, siitä joka sillä hetkellä uskoo juuri minun olevan turva, tuki ja ymmärräs. Todellisuudessa kenen tahansa käsi ajaisi saman asian. Onneksi olen se opiskelija, onneksi minulla on myös aikaa – pitää kädestä.

En tiedä miksi se mies on sairaalassakin kahleissa niin näkyvästi... ehkä se on käytäntö, ehkä tää tyyppi karkailee, on väkivaltainen, murhaaja? En tiedä. Mun tehtävä on hoitaa ja kohdata, ohittaa kahleet ja nähdä apua tarvitseva ihminen. Huomaan miettiväni onko mies mun potilas tänäänkin.


Lihava nainen. Mun on vaikea suhtautua. Harvoin näkee ketään näin lihavaa, saati melkein alastomana – pelkässä sairaalapaidassa. Koskaan en ole nähnyt mitään vastaavaa. Pesen naisen sängyssä, itse hän ei ylety. Yhdessä mua ohjaavan hoitajan kanssa pestään poimujen väleistä ja päältä. Poimut on raskaita ja iho paikoin tulehtunutta, alapesunsuorittaminen on oma operaationsa. Joskus vaalea iho on väriltään jotakin mulle kokematonta... mustaa, violettia, sinistä. Se sanoo mulle että älä lääpi vaan pese kunnolla, vaihdan otteen kovakouraisemmaksi ja tarmokkaammaksi, nainen on tyytyväinen. Pesua seuraa kuivaus ja sen jälkeen ne rikkimenneet poimujen välit rasvataan. Ehdotan tyynyliinaa niihin väleihin jotta iho ei hankaa ihoa... mun idea otetaan ilolla vastaan ja ryhdyn kätkemään tyynyliinoja naisen uumeniin. Jossakin vaiheessa huomaan etten enää ajattele naisen lihavuutta vaan hoidan siinä missä ketä tahansa muutakin. Mietin miten se pärjää lähdettyään sairaalasta. Kuka sen pesee? Kuka kuivaa? Ihmisen joka ei yletä itse.


mä olen melkein katolla, kymmenennessä kerroksessa

kodittoman miehen näkymä

Kommentit

  1. Olipa jotenkin koskettava teksti. Kaikenlainen väki tarvitsee sairaalahoitoa.

    VastaaPoista
  2. hyva kirjoitus, sulle on haaste mun blogissa!

    VastaaPoista
  3. Ei ole epäselvää, että olet kutsumuksesi löytänyt. Olen onnellinen potilaittesi puolesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...