Siirry pääsisältöön

äitiä ja isää väsyttää

Näitten muutaman viikon kokemuksella en omasta puolestani voi suositella täysipäiväistä työntekoa yhdellekään vanhemmalle, ei ainakaan tilanteessa jossa lapset on pieniä eikä varsinaisesti ole lastenhoitoa järjestettynä. Se että noi on kouluissaan muutaman tunnin päivässä tai pari päivää viikossa – M 5pvää 12 tuntia, K 4 päivää 10 tuntia ja O 2 päivää 6 tuntia – ei juuri helpota tilannetta, melkeinpä päinvastoin kun koko ajan pitää olla viemässä ja hakemassa tai vastaanottamassa koulubussia.

L tekee omaa duuniaan jossakin 50-60 tunnin välissä viikossa. Mun työt taas on joo ollut se 40 tuntia, mutta toi 60km suuntaansa venyttää päivän 10 tuntiseksi. Vähän vinoutuneesti laskien voi siis sanoa että me on tehty 110 tuntisia työviikkoja ilman lastenhoitajaa. Lapset on viihdyttäneet itse itseään ja katsoneet loputtoman määrän telkkaria.

Melko tarkkaan kaikki asiat on hoitamatta ja levällään. Pyykkiä oon pessyt viikonloppuisin ja sit ne puhtaat vaatteet on jääneet koreihin tarvitsijan esiin kaivettaviksi. Lasten reseptit odottaa tossa pöydän kulmalla et ehtis apteekkiin,  koulukuva kaavake odottaa edelleen lähettämistään kouluun, ja alakerran ulkovaatekaapista löytyy vaatteita jotka ei kuulu meille, mutta mulla ei ole aavistustakaan kumman pojan kouluun niitä pitäis ruveta palauttelemaan enkä suoraan sanottuna jaksa edes miettiä koko asiaa.

Ekat kaksi viikkoa lähdin puolikuudelta ja palasin puhkikulutettuna neljän aikaan laittamaan ruokaa ja leikkimään. Silloin ehdittiin kuitenkin L:nkin kanssa vaihtamaan kuulumisia, vaikka se toki pakenikin tekemään töitä kun mä tulin tai jos ei tekemään töitä, niin johokin työsysteemeihin jonnekin muualle. Tää kolmas työviikko meni niin että L lähti töihin siinä vaiheessa kun mä seiskan pintaan heräilin ja nopeasti vahdettiin vaan vahtia yhden jälkeen mun lähtiessä iltavuoroon... kotiin ehdin puoliltaöin ja aamulla taas aloitettiin alusta. Kolmannen viikon etu oli se, että lapset pääsi terapioihinsa, M ja K psykiatrille, ja musta tuntui että mulla oli niille jopa jotakin annettavaa itsestäni.


On pakko myöntää että useammin kuin kerran olen löytänyt itseni miettimästä että oliko tässä nyt yhtään järkeä. Olisko sittenkin ollut parempi olla vielä kotona, silläkin riskillä että vyötä olis taas tarvinnut kiristää vähän lisää... Toisaalta tiedän että tästä tulee hyvä. Tästä tulee oikein hyvä. Pitkällä juoksulla tää oli paras vaihtari – nyt kun vähitellen päästää siihen arkeen mitä olsiin suunniteltu – mutta nyt on  takki tyhjä. Niin tyhjä etten eilisissä vappubileissä tai tänä aamuna kirkossa jaksanut oikeastaan edes seurustella kenenkään kanssa, ja nyt sunnuntai-iltapäivällä odotan lähinnä et pääsisin nukkumaan unelmoiden unista joissa en tee töitä. Epätoivoisesti yritän alaa ajas tätä stressia ja saada itseni ymmärtämään että seuraavan kerran töitä on vasta torstaina – se eka neljän iltavuoron putki.

 
hulluja nuo ruotsalaiset


can I try your silly hat?


Seattlessa oli veneilykauden avajaiset ja joku yliopistotapahtuma





...ennen... 

jälkeen...



at "the silly hat party" aka vappubileet

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...