Siirry pääsisältöön

metsätontun mailla

Kulman takan, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, on Evans Creek Preserve. Ulkoilualueeksi sitä kai suomeksi sanottaisiin, ei varsinaisesti puisto, muttei luonnonsujelualue tai kansallispuistokaan. Täällä missä metsää ja ulkoilureittejä on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, ja varmasti jokaisella nurkalla, saa yleensä ulkoilla rauhassa... näin myös tänään. Evans Creekin taika on sen rauha, lapsille sopivat reitit ja tontut. Puistoon on kätketty lukemattomia tonttuja jotka löytäjä siirtää aina seuraavaan piiloon...

 porttitonttu tervehtii tulijoita











"hei katsokaa näitä lehtiä!!!"

 M löytää ekan tontun

on syytä olla vähän varvoinen ettei se säikähdä ja vaikka pure...

...uuteen piiloon


K löytää seuraavan tontun kannonnokasta




O:n vuoro etsiä tontulle uusi piilo


lähtiessä porttitonttu on siirtynyt muihin hommiin

Kommentit

  1. Teillä on ihanan näköisiä metsiä siellä. Mun on ikävä meidän Espoon asunnon takapihalta alkavaa luonnonsuojelualuetta, siellä oli ihana käydä kävelyillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan aika rajattomat mahdollisuudet luonnossa samoilemiseen ja ulkoiluun yleensäkin.

      Poista
  2. Ihana blogi. Kuulin diagnoosin 4v. pojastani. Ja nyt kun olen asiaa käsitellyt päässäni, niin aloin etsiä blogeja ja foorumeita aiheesta. Vertaistukea kai. Siis poikani on saanut alustavan diagnoosin Autismi.
    Kiitos vanhasta blogistasi ja kiitos tästä. Nyt on minulla luettavaa. Jotain mitä ymmärrän.
    Kolmen lapsen suomalainen kotiäiti Englannista. x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukemaan ja paljon voimia haastavaan sopeutumisen aikaan. Meillä ollaan päästy aivan valtavan pitkälle siitä mistä lähdettiin kuntoutuksen alkaessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...