Siirry pääsisältöön

koulueväitä - osa II

Sunnuntaita on vietetty rennosti. Puolisentoista tuntia haudoin selkääni lämpötyynyllä katsoessani lasten kanssa elokuvaa ja siinä sivussa neuloessani. Merirosvokeiju oli ihan katsottava ja selkäkin voi kai vähän paremmin. Työviikonloppu meni kuitenkin sairastaessa ja seuraava työpäivä on keskiviikkona.

Iltapäivällä otin itseäni kiinni fliseenniskasta ja jatkoin koulueväitä pakkaseen projektia. Tänään vuorossa oli ne muffinsit ja päivälliseksi harjoittelin tekemään noille maidotonta Mac & Cheeseä. Päätellen siitä että kaikki söi, eikä kyökistä kuulunut yhdestäkään suusta – yök en syö – oli ruoka ihan onnistunut korvike aidolle kamalle.


maidottomasta maidosta ja juustottomasta juustosta


Muffinssi/leipä/kuivakakkutaikinan voi hyvin puolittaa jos määrä tuntuu liian isolle. Tästä taikinasta tulee 12 isoa muffinsia ja iso kakku 2,5 litran vuokaan. M:lle evästä 25:ksi päiväksi.



Kesäkurpitsa-omena-pinaattimuffinsit


Yhteensä 15 dl jauhoja, voit yhdistellä mitä jauhoja kaapista löytyy, tai haluat käyttää. Tänään käytin:
10dl täysjyvävehnäjauhoja
5dl vehnäjauhoja

2tl suolaa
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2rkl kanelia
2tl inkivääriä

Sekoita kuivat aineet keskenään.

6 munaa
2 ½ ruokaöljyä
5dl sokeria (muista että tästä syntyy 25 annosta eli reilu 1rkl sokeria/annos) Itse käytän puolet raakasokeria ja puolet fariinisokeria.
1rkl vaniljaa
2dl mantelimaitoa

Sekoita aineet kulhossa.

10dl raastetta (omenaa, kesäkurpitsaa, pinaattia)

Sekoita ensin "märät" aineet kuiviin aineisiin ja viimeiseksi raaste.

Paista muffinseja 165C 15 minuuttia, sen jälkeen 10 minuuttia 150C.

Paista kakkua 165C 15 minuuttia ja sen jälkeen laske lämpötilaa 150C, ja paista noin 40 minuuttia.



kuivat aineet, "märät" aineet ja sokeri ja raaste omiin kulhoihinsa




valmis tuote

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...