Siirry pääsisältöön

älä lopu ihan vielä loma

Perjantai oli viimeinen virallinen lomapäivä. Kaikki on päässeet loman makuun, ja just kun me ollaan lasten kanssa laskeuduttu loman syvimpään olemukseen tulee viikonloppu ja viikonlopun jälkeen taas maanantai – arki. 

Sen sijaan että mä saan heräillä heiluttelemalla varpaita peiton alla kahdeksan aikaan, ja hiipiä yksin Koiran kanssa alakertaan keittämään kupin kahvia, lukea muutaman blogin odotellessani ensimmäisiä pieniä jalkoja portaissa, niin, sen sijaan. Sen sijaan herätyskello soi taas vartin yli seitsemän ja tukkaputkella ja tuskanhien vallassa pakkaan kolmet eväät, etsin silmälaseja ja paitoja ja housuja, laitan aamiaista ja patistan ja hoputan ja kiirehdin. Yhdeksältä viimeinenkin on koulussa, kun lomalla me yhdeksältä vasta harkittiin aamiaista. Yhdeksältä ne on koulussa ja mä saan hengähtää kokonaista kaksi tuntia ennen kuin aloitan saman rulijanssin toiseen suuntaan. Olisin voinut lomailla pidempäänkin.

Perjantaina, sinä viimeisenä virallisena lomapäivänä me leivottiin aamiaiseksi suolarinkeleitä, aloitettiin uusi tuhannen palasen palapeli, todettiin se tolkuttoman vaikeaksi, joku kehveli kun oli päättänyt tehdä reunapaloja muuallekin kuin reunoihin.

keitetyt suolarinkelit




Me pakattiin repullinen retkieväitä ja lähdettiin metsään. Metsä on täydessä kukassa, mä valokuvasin ja lauma etsi mulle muitakin kuvauskohteita kuin ne itse. Lauma ihmetteli termiittien syömiä puita, tikan lounaspaikkaa, oravan jälkiä ja kojootinkikkareita. Koira tutustui niihin kojootinkikkareisiin vähän turhankin läheisesti ja pääsi kotona tuoksuvaan kylpyyn. Mä oli vaikuttunut siitä että lauma kulki mun kanssa metsässä, toki helppokulkuisessa ja tasaisessa maastossa, kuutisen kilometriä. Yhttään kertaan kukaan ei kysynyt koska me ollaan perillä tai vinkunut että väsyttää. Loppuun asti ne tutki ja ihmetteli ja juoksi. Perillä odotti leikkipuisto ja lounas.


Oravanmarja on melkein kukassa


Trilliumin kukka on aikuisen kämmenen kokoinen

Purppurapikkusydän





Keltamajavankaali




Alaskanvadelma kukkii
Monet suomalaiset puutarhakukat kasvaa täällä villeinä, siis oikeasti villeinä eikä puutarhoista luontoon levinneinä. Kesällä metsät on täynnä sormustinkukkia, joita niin tarkasti silloin joskus pikkupuutarhaläntillä istuttelin ja vaalin.






Illalla Fredde otti jannut ja vei ne ravintolaan samalla kun me tytöt vedettiin mekot niskaan ja ajeltiin loputtomalta tuntuvan metsätien päähän korukutsuille. Olin maltillinen, me tilattiin M:n kanssa vaan kaksi rannerengasta, yksi sille ja toinen mulle. Hyvä että mentiin kuorkilla, osaa vieraista irroiteltiin isännän traktorin avulla sateen pehmentämän soratien penkoista.




tienvierusta on täynnä sormustinkukan lehtiä

olkkarin seinällä on muisto isännän ekasta kaadosta


M teki kissan kanssa vähän turhan läheistä tuttavuutta




Kommentit

  1. Ihania kuvia ja tosi kiinnostaviakin! Toivottavasti julkaiset vastakin kuvia alueenne luonnosta! Oli jännä nähdä oman puutarhan istutettuja kasveja vapaana Amerikan luonnossa. :)

    T: Tiinuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan varmasti kuvaan meidän luontoa jatkossakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...