Siirry pääsisältöön

jos mä olisin se



Perjantai-iltana kaadan itselleni lasillisen kuoharia – onhan perjantai ja takana on, jos ei muuten niin, henkisesti rankka viikko. Ajellessani töistä kotiin eilen, en osannut olla ajattelematta sitä mahdollisuutta että jompi kumpi meistä saisi vastaavia uutisia kuin se perhe jonka kanssa aiemmin päivällä juttelin. Miten sekaisin onkaan sen perheen elämä? Sen, jossa sunnuntaina käytiin päivystyksessä vatsakivun takia, ja lähdettiin sieltä päivystyksestä kotiin keuhkosyövän kanssa. Miten valtavaa pelkoa sen perheen täytyykään kokea. Muutamassa tunnissa kaikki muuttui, vatsataudista tuli vakava sairaus ja elämä on yhtäkkiä täynnä lääkäreitä, konsultaatioita, toimenpiteitä... Puhuin puhelimessa perheen isän kanssa, varasin ajan kuvantamiseen ja konsultaatioon, mies sanoi että muutamassa vuorokaudessa on ollut pakko kasvaa tilanteen mittaiseksi. Kotimatkalla kuuntelin Natalie Grantia, mietin miltä tuntuisi jos se olisin minä ja meidän perhe.



Keskiviikkona istuin asiakaspalvelun kehittämiskomitean palaverissa ja seurasin miten aurinko nousi pilvenpiirtäjien takaa. Taivas oli vaaleanpunainen ja violetti. Vastapäisen rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä syötti ilmaan höyrypilven. Keskustelu rönsyili ja palattiin kerta toisensa jälkeen siihen, että terveydenhuollossa tärkeintä on muistaa se miltä tuntuisi jos minä olisin se. Se potilas, se puhelu, se kuvantaminen... tai sen isä, äiti, sisarus, puoliso tai lapsi. Jokainen hetki pitäis muistaa, että entä jos minä olisin se. Mitä minä haluaisin kuulla? Miten minä haluaisin itseäni kohdeltavan?

Työskentelen yksityissairaalan klinikalla. Yksityissairaalan joka on riippumaton niin osavaltion kuin valtion rahoituksesta. Meidän rahat tulee yksityisestä rahoituksesta, sillä vakuutusyhtiöitten korvaukset eivät millään riitä korvaamaan kuluja. Viime vuonna meillä hoidettiin:

18.000 sairaalapotilasta
333.000 päiväkirurgista tai toimenpide potilasta
44.000 hätäpäivystyspotilasta
13.000 leikkausta
3.600 synnytystä
190.000 klinikkakäyntiä
45.000 terveyskeskuspäivystyspotilasta

2.500 lahjoittajaa lahjoitti yhteensä $7 400 000
Meillä on 2.600 työntekijää
Ja 350 vapaaehtoisytöntekijää, joiden työpanos vastaa 20 täysiaikaisen työntekijän työpanosta

Sairaala tekee uraauurtavaa työtä osavaltiossa sisäkorvaimplanttien, vatsalaukun ohitusleikkausten ja syöpäkasvainten immunohistokemiallisen värjäyksen kanssa.

On perjantai ja olen ylpeä työnantajastani. Olen kiitollinen siitä että meillä on kaikki hyvin. Olen onnellinen siitä, että minulla on perhe ja enemmän kuin tarvitsen.


On ihanaa että on perjantai. Kiitos siitä että mulla on haastava ja mielenkiintoinen työ. Huomenna M menee päivällä synttäreille ja illalla me mennään naapurin poliisin kihlajaisiin. 





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...