Siirry pääsisältöön

jos mä olisin se



Perjantai-iltana kaadan itselleni lasillisen kuoharia – onhan perjantai ja takana on, jos ei muuten niin, henkisesti rankka viikko. Ajellessani töistä kotiin eilen, en osannut olla ajattelematta sitä mahdollisuutta että jompi kumpi meistä saisi vastaavia uutisia kuin se perhe jonka kanssa aiemmin päivällä juttelin. Miten sekaisin onkaan sen perheen elämä? Sen, jossa sunnuntaina käytiin päivystyksessä vatsakivun takia, ja lähdettiin sieltä päivystyksestä kotiin keuhkosyövän kanssa. Miten valtavaa pelkoa sen perheen täytyykään kokea. Muutamassa tunnissa kaikki muuttui, vatsataudista tuli vakava sairaus ja elämä on yhtäkkiä täynnä lääkäreitä, konsultaatioita, toimenpiteitä... Puhuin puhelimessa perheen isän kanssa, varasin ajan kuvantamiseen ja konsultaatioon, mies sanoi että muutamassa vuorokaudessa on ollut pakko kasvaa tilanteen mittaiseksi. Kotimatkalla kuuntelin Natalie Grantia, mietin miltä tuntuisi jos se olisin minä ja meidän perhe.



Keskiviikkona istuin asiakaspalvelun kehittämiskomitean palaverissa ja seurasin miten aurinko nousi pilvenpiirtäjien takaa. Taivas oli vaaleanpunainen ja violetti. Vastapäisen rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä syötti ilmaan höyrypilven. Keskustelu rönsyili ja palattiin kerta toisensa jälkeen siihen, että terveydenhuollossa tärkeintä on muistaa se miltä tuntuisi jos minä olisin se. Se potilas, se puhelu, se kuvantaminen... tai sen isä, äiti, sisarus, puoliso tai lapsi. Jokainen hetki pitäis muistaa, että entä jos minä olisin se. Mitä minä haluaisin kuulla? Miten minä haluaisin itseäni kohdeltavan?

Työskentelen yksityissairaalan klinikalla. Yksityissairaalan joka on riippumaton niin osavaltion kuin valtion rahoituksesta. Meidän rahat tulee yksityisestä rahoituksesta, sillä vakuutusyhtiöitten korvaukset eivät millään riitä korvaamaan kuluja. Viime vuonna meillä hoidettiin:

18.000 sairaalapotilasta
333.000 päiväkirurgista tai toimenpide potilasta
44.000 hätäpäivystyspotilasta
13.000 leikkausta
3.600 synnytystä
190.000 klinikkakäyntiä
45.000 terveyskeskuspäivystyspotilasta

2.500 lahjoittajaa lahjoitti yhteensä $7 400 000
Meillä on 2.600 työntekijää
Ja 350 vapaaehtoisytöntekijää, joiden työpanos vastaa 20 täysiaikaisen työntekijän työpanosta

Sairaala tekee uraauurtavaa työtä osavaltiossa sisäkorvaimplanttien, vatsalaukun ohitusleikkausten ja syöpäkasvainten immunohistokemiallisen värjäyksen kanssa.

On perjantai ja olen ylpeä työnantajastani. Olen kiitollinen siitä että meillä on kaikki hyvin. Olen onnellinen siitä, että minulla on perhe ja enemmän kuin tarvitsen.


On ihanaa että on perjantai. Kiitos siitä että mulla on haastava ja mielenkiintoinen työ. Huomenna M menee päivällä synttäreille ja illalla me mennään naapurin poliisin kihlajaisiin. 





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...