Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu!



Tosiaan… tällä viikolla voi todeta, että vihdoinkin on viikonloppu. Vihdoinkin saa vaan olla. Vihdoinkin on perjantai, pizzapäivä ja jääkaapissa odottamassa perjantaiskumppa. Tämä viikko tuntui aika kohtuuttomalta, lähinnä siksi että allergiat veti mut niin maihin. Siksi että olen koko viikon haaveillut lähinnä siitä että saisin vain maata. Maata ja sulkea silmät ja nukkua, nukkua, nukkua... 

Eilen sain astmalääkityksen omasta mielestäni kuvitteelliseen astmaan. Kolmen annoksen jälkeen henki kulkee, ja kurkku on luvatusti karheana. Mieluummin kuitenkin karhea kurkku kuin se tunne ettei saa henkeä, ja loputon väsymys. Eilen illalla istuin luurit korvilla yhtiökokouksessa kuuntelemassa miten meidän naapurustoa vedetään, ja kuinka on kohtuutonta että roskikset pitää jaksaa vetää aidan taakse jokainen maanantai.

Martta leikkii jaloissa. Lapset yläkerrassa. Fredde katsoo auto-ohjelmaa omalla koneellaan ja mä ohitan kolmen opettajan viikkokatsaukset olankohautuksella... Just nyt en jaksa lukea kolmea kertomusta siitä mitä tällä viikolla on opittu, mitä pitää harjoitella kotona ja kuinka ensi viikkoa taklaillaan. Just nyt on perjantai-ilta eikä mun tarvitse yhtään mitään.

Huomenna ystävät tulee illalliselle, aamulla pelataan tennistä ja jossakin vaiheessa toivottavasti ehdin metsään tarkastamaan kevääntulon. Aamuisin herään taas lintujen viserrykseen. Pihalla kukkivat niin narsissit, kuin takapihan sininen köynnöskin. Matkalla näen kirsikat ja magnoliat juhla-asuissaan. Fredde ajaa töihin avoautolla, mä nautin siitä että edes yhtenä päivänä voi päällystakin unohtaa kotiin.


On kevät, on miltei maaliskuu, on perjantai – ja vihdoinkin viikonloppu! Huomenna taidan ostaa kukkia... Paljon kukkia!




Kommentit

  1. I feel you. Mä nukuin eilen jo kymmeneltä; mies ja teinit jäi kukkumaan, pienimmät olivat jo onneksi unilla. Herätys tuli jo 06:30 mutta onneksi sain jatkaa unia kasiin. Ihanaa "ollaa vaan" viikonloppua❤️

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ...ja ne yllättävät aamu-unet on ihan parhaita :)

      Poista
  2. Terkkuja Tukholmasta ja hyvää viikonloppua koko teidän perheelle! T. Suski

    VastaaPoista
  3. Juuri annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin kun hengitys on pihissyt yli viikon toivuttuani flunssasta (jo kolmas tänä vuonna!). Hengitysteitä avaava lääkkeeni oli mennyt umpeen yli viisi vuotta sitten, eli onni onnettomuudessa etten ole tarvinnut sitä niin pitkään aikaan :) Mitäköhän uusia lääkkeitä on markkinoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengitysteitä avataan edelleen aikalailla samoilla keinoin ja vaikuttava aine on useimmissa "rescue inhalereissa" albuteroli; Ventoline HFA, Proair HFA, Proventil ja AccuNeb. Meillä on lääkekaapissa ProAir HFA.

      Pidempiaikaisessa lääkityksessä on sit laajempi skaala, mutta aika samaa kamaa nekin ovat, erilaisia kortisonilääkityksiä.

      Kolmantena on yhdistelmälääkitykset joissa on sekä se pitkävaikutteinen avaava lääke että hoitava kortisonilääkitys.

      Mun yhdistelmä on Asmanex (kortisoni) ja perinteinen lyhytaikainen avaava ProAir HFA. Sen lisäksi kortisonisumute nenään (Nasonex), Silmätipat (Lastacaft) ja viimeisenä ihan tavis Zyrtec. Näillä mennään ja ne toimii...

      Poista
    2. Klassikoilla mennaan. Tuli ihan nostalgia-fiilis hengitella sita Proair HFAa. Albuterolia sain myos kotiin ja kuurin steroidia (methylPREDNISolonea). Kortisonia olenkin jo ottanut 35 vuotta (apua!), eli siita saakka kun Pulmicort lanseerattiin 1981. Olen pysynyt tutussa laakkessa vaikka taalla se on aika kallista.
      Kun kissa tuli taloon aloin ottamaan Montelukastia (Singulair), nayttaa tehoavan paremmin mun astma-allergia oireisiin kuin Zyrtec (solutasolla ehkaisee allergiareaktion ja siten astmareaktion, eika vasta oireita kuten antihistamiinit).

      Yhdistelmalaakkeisiin en ole lahtenyt mukaan kun aikuisiassa astma on ollut aika hyvassa kondiksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...