Siirry pääsisältöön

as good as it gets

Näkymä aamulla työpaikan ikkunasta. Taustalla pilvien takaa nousee Mt Rainier, tulivuori. 


Aina välillä, ajaessa töihin tai töistä kotiin, tulee mieleen kaikenlaista mistä kirjoittaa. Ja sit tulee se työpaikka ja puhelin soi ja yks haluaa yhtä ja toinen toista ja kolmas kolmatta. Apteekki kysyy et saako ne vaihtaa sen tähän ja ton tohon ja mä vastaan joo ja ei ja ei ja joo, ja sit en enää muista mitä aamulla ajattelin.

Illalla on vastassa rikkinäinen tiskari – taas – ja kolme lasta ja koira ja mies. Koira haluaa lenkille, Lapset ruokaa, haleja ja kaikkea sekalaista ja Fredde kaipaa vaimoaan. Ja taas ne ajatukset katoaa jonnekin, tuntuu vähemmän tärkeiltä ja unohtuu arjen kaaokseen.

O:n rakentama Leprachaun Trap


Elämä on täyttä. Se on käsinkosketeltavaa ja pakahduttavaa. Tavoitan ajatuksen ajaessani töihin kevätaamussa, aurinko paistaa, on kevät ja mulla on kaikki. On unelmien työ, on kolme ihanaa lasta – ja mä ajattelen miten ihanalta niitten halit ja pusut tuntuu aamuisin. On Fredde, mulle kaikista parhain ja tärkein ja ihanain. Se joka asettaa aina meidät itsensä edelle, ja tasoittaa mun tietä. On Martta, maailman kaikista Martoista paras Martta.

Illalla jäljellä on väsymys. Illalla jäljellä on onni, rakkaus ja väsymys. Ilo tehdystä työstä, hymy päivän hupaisista, onni potilastyön puolesta saavutetuista voitoista, niistä hetkistä kun pieni ihminen voittaa järjestelmän. Onni siitä että vastassa on mies ja kolme lasta ja että kaikki kaipaa iholle. Raskasta ja rakasta.

askartelua työpäivän jälkeen


On lapsen opettajan kanssa käyty keskustelu. Hedelmällinen ja kannustava. Sähköposti toiselta opettajalta ja hyvin mennyt koe kolmannella lapsella. On vuori tiskiä ja tieto siitä että uusi tiskari – kolmas kuuteen vuoteen – tulee aprillipäivänä. Amerikkalainen tiskikone ja kalkkivesi on kamala yhdistelmä, ainakin jos on viisihenkinen perhe ja tiskikone pyörii kahdesti päivässä.

Elämä on tässä. Elämä on nyt. Elämä on sellaista kuin kauneimmillaan kuvittelin sen voivan olla.


Työtoverin sanoin; Mulla on työpaikka, mulla on vakuutus, mulla on terveys ja perhe joka rakastaa ja kaipaa... ja koira. 

Martta ja kanadanhanhet

Kommentit

  1. Sama tilanne täällä. Tuula Korolaisen sanoin: Onni on nyt tässä. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...