Siirry pääsisältöön

pitäiskö muuttaa maalle?

Viimeinen rivi - meillä ei ole osavaltiontuloveroa lainkaan. 


Tää on nyt tällainen totaalinen kermaperse valitus. Kumpikin meistä tiedostaa että on etuoikeutettua, kun on varaa valittaa siitä että asiat on niin perhanan hyvin. Liian hyvin. Että liian moni antaisi ainakin vasemman kätensä, jos ei jopa oikeaa saadakseen kasvattaa lapsensa juuri tässä ympäristössä ja silti me kitistään ja rutistaan.

Tässä listassa me ollaan viidentenä. Ykkönen, kakkonen ja nelonen on lähinnä miljonäärejä (miljardöörejä) varten.
Muun muassa Bill Gates (Microsoft) ja Jeff Bezos (Amazon.com) asuu nelosessa.


Aina säännöllisesti, yleensä näihin aikoihin vuodesta me mietitään että onko tässä mitään järkeä, että mä saisin töitä ihan mistä tahansa ja Fredde nyt voi tehdä omia hommiaan vaikka puhelinkopissa. Että lasten olis parempi kasvaa jossakin muualla, kaukana täältä, kaukana tästä järjettömästä kilpailuttamisesta ja keulimisesta jossa tiikeriäidit riitelee keskenään siitä kenen lapsi käy eniten koulua ja on paras missäkin.



Naamis täyttyy kesäisin naapuruston äitien ottamista kuvista joissa lapset ovat suorittaneet matematiikka-ohjelmointi-taitoluistelu-kilpatanssi-viulunsoitto-konserttipianisti-taidemaalaus-shakinpeluuleirin kunniamaininnoin ja paremmin kuin kukaan. Samalla ylistetään kuinka meidän alakoulu on koko osavaltion kolmanneksi paras koetuloksiltaan. Kouluvuodenaikana kukaan ei kerkiä synttäreille koska ne käy viikonloppuisinkin koulua tai pitsinnypläyskurssia tai opiskelee vaikka mandariinikiinaa ollakseen etulyöntiasemassa muihin nähden. Viidesluokkalaiset kiertää jo tutustumassa osavaltion pääkaupungissa ja maan eliittiyliopistoissa. Puhutaan viisi – yksitoistavuotiaista lapsista. Eikö ne kuitenkin ole lapsia. Eikö niitten pitäis kesällä saada käydä uimarannalla ja ratsastusleirillä?

Toisella sivustolla meidät nostetaan neloseksi. 



Meidän koulun suhtautuminen on ollut järkevää, mutta vanhempien luoman paineen täytyy olla hirvittävä. Vanhemmat kun eivät täällä vaadi pehmeämpiä keinoja vaan lisää ja lisää ja aina vaan vaativampaa. Kyllähän ekaluokkalaisen pitää olla jo kolmasluokkalaisen tasolla, vai pitääkö? Minkälaisia ihmisiä kasvaa lapsista tässä ympäristössä? Loppuunpalaneita kolmikymppisiä? Kyynärpäätaktiikalla eteneviä munapäitä? Kuinka paljon koti ja vanhemmat voivat vaikuttaa yhteisön luomissa paineissa, vai imevätkö lapset kavereilta itseensä sen järjettömän paineen? Olisiko näitten parempi kasvaa jossakin muualla, jossakin missä olis vähän keskinkertaisempaa ja tavallisempaa. Jossa hyvään vanhemmuuteen riittäis pillimehu ja mahan päristely, sen sijaan että lapsen täytyy osata viisivuotiaana piin likiarvo ja vähintään alkeet neljästä kielestä?



Jokainen tasapainoinen ja terve vanhempi haluaa kai lapselleen parasta. Yhden paras on antaa lapselle paremmat lähtökohdat kuin itselle. Toiselle se on lämpöä ja rakkautta, kolmannelle koulutus ja neljännelle jotakin muuta. Huomaan että omat arvot sotivat monen muun arvoja vastaan, vaikka tavoite meillä kaikilla on varmasti lapsen paras, näkemys siitä mikä se on on vain erilainen. 


Ja siellä se meidän koulu komeilee kolmantena. Kai tätä pitäis tuulettaa, mutta onhan se vähän surullistakin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...