Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - maanantai

Mä en ole koskaan ymmärtänyt vihata maanantaita. En tiedä miksi, Viimeviikon sairastumisen takia tiesin että tänään saattaa olla edessä sotku jos toinenkin, toisaalta ehtiihän tuon - yksi kerrallaan... Jotenkin tavaksi on tullut tehdä maanantaisin pitkä päivä, ehkä siksi että virtaa on vikonlopun jäljiltä enemmän, Fredde sanois että pääsee viimeinkin duuniin lepäämään, mutta jotenkin se päivä vaan tuntuu aina maanantaisin venähtävän.

Kello soi 5:30, tossut jalkaan ja lenkille Martan kanssa...

Lauma laittaa itse omat eväänsä aina edellisenä iltana. Aamulla mä otan eväslaukut jääkaapista ja laitan niihin kylmäelementit. Tättiksellä on vaihteeksi mukanaan termos, jossa lounaaksi kaurapuuroa - ihan omasta toiveesta. 

Mun ja Martan hetki... kupillinen kahvia, koira ja muutama blogi

Mun on pitkään pitänyt ottaa kuva Volvon penkistä. Musta on jotenkin ihanan rintaa röyhistyttävän pohjoismaalaisisänmaallista - onko toi edes sana - että ne on ommelleet saumaan ruotsinlipun. 

melkein perillä...

Kahdesti päivänaikana tuli asiaa sairaalan puolelle

Luovutin ja kävin itsekin lääkärissä. On kieltämättä ihan armottoman kätevää että se omalääkäri on töissä samoissa tiloissa kuin minä itse. Mun lääkäri Lekha on syntyperältään intialainen, maailman mukavin ja paras. 

viidenpintaan suljen koneen ja lähden kotiin


...ja sit pakataan taas eväitä seuraavalle päivälle

iltaviini

jos on hautonut takapuoltaan toimistossaan  liki kymmenen tuntia on melkein kuusituhatta askelta ihan jees... vessaan kun on ehkä kymmenen askelta ja keittiöön suunnilleen saman verran. 



Kommentit

  1. Jee, mä tykkään näistä kuvapäivityksistä! Toki teksteistäkin, mutta arkikuvat siitä, mitä sikmä näkee, on jotenkin tosi kiinnostavia aina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...