Siirry pääsisältöön

rentoa ja mukavaa?

keittiössä tuoksuu taivaalliselta


Lukijamäärästä ja kommenteista voi päätellä että kirjoitan tärkeästä aiheesta. Kuka saa uupua? Kuka vaan. Uupuminen on niin monen tekijän summa ettei siihen voi antaa etuoikeutta uraohjuksille tai erityislasten vanhemmille. Se lähtee niin monesta, usein jo vuosien takaa – jopa lapsuudesta, siitä miten kotona opittiin olemaan ja elämään.

Kirjoitin koska kirjoittaminen auttaa, ja hetken mietin julkaisenko. Julkaisin hetken epäröinnistä huolimatta. Eihän se mikään valtionsalaisuus ole että en jaksa, että hyperventiloin, tarraan kaupassa Freddeä kädestä ja sanon etten saa henkeä. Pamit auttaa paniikkikohtaukseen, mutta pitkällä tähtäimellä ne ei hoida ongelmaa vaan oiretta. Tiistaina sain ekan paniikkikohtauksen. Sen jälkeen niitä on tullut tasaisesti päivittäin. Keskityn hengittämään... sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Lopulta se menee ohi. Tiedän jo kun se tulee, että se menee pian ohi ja roikun siinä ajatuksessa.

Olen ihan käsittämättömän onnellinen siitä etten ole masentunut, että maailma on edelleen kaunis ja täynnä ihania asioita. Osaan nauraa ja nähdä valon. Muistan vielä ajan kun maailmassa ei enää ollut iloa. Torstaina on kiitospäivä. Kiitospäivästä alkaa joulu. Maljakossa on kaksikymmentä ruusua, pihalla ensimmäiset valot. Joululahjat on ostettu ja piilotettu pitkin autotallia. Autossa soi jo joulu.

kiitospäiväruusut


Huomenna on ensimmäinen terapia. Minkälainen se terapeutti on? Tuntuuko siltä että kemiat kohtaa, vai pitääkö vaihtaa. Ainakin sen erityisosaamista on tämä neurologisesti epätyypillisten lasten vanhempien jaksaminen, tai siis sen jaksamisen puuttuminen. Terapia on tän palapelin ensimmäinen palanen.

Seuraava on yrittää muuttaa työtä niin että se antaa vielä entistä enemmän tilaa kaikelle tälle säädölle mitä meidän elämään nyt vaan kuuluu. Pelkästään viime viikolla, meillä oli yksi lastenlääkäri ja kaksi palaveria koulussa. Tänään Martta tarvitsi eläinlääkäriä. Ensi viikolla on toistaiseksi vasta yksi lääkäriaika – Tättikselle. Mä luulen että on aika luopua siitä kuvitelmasta jossa tää jotenkin rauhoittuu, ettei meidän arki enää olis täynnä lääkäreitä, koulupalavereita ja eläinlääkäreitä ja muuta ylenpalttista säätämistä. Voisin kuvitella että siitä ajatuksesta luopuminen ja sen hyväksyminen jo sinällään helpottaa mun oloa, vähentää stressiä ja parantaa jaksamista. Meidän elämä nyt vaan on tällaista.

muodikas joulukoivu on jo kuistilla


Miten työ sitten muuttuu toisenlaiseksi. Perjantaina tapasin mentorini kanssa – joo, Amerikassa kaikilla on mentori – ja me tehtiin suunnitelma. Saa nähdä kuinka käy. Keskiviikkona me tavataan uudestaan lounaalla ja käydään läpi mun tekemä esitys ennen kuin lähetän sen eteenpäin. Tavoitteena on saada oikeus etätyöhön tuntimäärältään kahtena päivänä viikossa. Se antais mulle vielä entistä enemmän joustavuutta aamuihin ja iltoihin, siihen kun joku sairastuu tai elämä menee muuten vaan mutkikkaaksi.


Freddellä on ihailtavan kepeä asenne elämään. Muija on hullu. Koira sairas - tulehtunut leikkaushaava. Lasten opettajat lähettelee palaverikutsuja harva se päivä ja Fredde sanoo anopille ettei meille kuulu mitään kummallista, kaikki hyvin, valmistaudutaan kiitospäivään. Sellaista rentoa ja mukavaa. 

Martta miettii et mitä se nyt kuvaa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...