lastuja

Mä oon koko päivän pyörittänyt erilaisia tekstejä koneen näytöllä. Aloittanut. Pyyhkinyt. Aloittanut uudestaan. Käynyt lenkillä. Aloittanut taas kerran. Editoinut kahden viikon verran kuvia ja aloittanut kolmannen kerran. Hetken mietin jo lataavani pelkät kuvat; siinä on, pitäkää hyvänänne. Asennan välillä muutaman kynnyslistan, kaadan itselleni oluen ja kirjoitan taas - lastuja - pieniä palasia, otteita arjesta ja viikonlopusta. Ei politiikkaa. Olen kyllästynyt politiikkaan. Olen kyllästetty politiikalla. Meillä on onneksi edelleen sunnuntai ja huomenna taas maanantai - ilman politiikkaakin.

Maailma on kuitenkin poliittinen, halusi tai ei. Koulussa kuitenkin lauletaan tasa-arvoisen maailman puolesta, sellaisen joissa kaikki on pohjimmiltaan samanlaisia, oli ulkokuori, sukupuoli tai uskonto mikä hyvänsä. Meidän koulu ja meidän kupla on kuitenkin valitettavan kaukana kokonaisesta maailmasta.

Raflaavista kuvista huolimatta olen pettynyt poikapartioon. Pojilla on partiossa keskimäärin tylsää. Siellä pitää istua hiljaa ja kuunnella, ja opetella ulkoa kaikenmaailman värssyjä. Ei kiinnosta. Kuusivuotiasta ei kiinnosta harjoitella partiolupausta ja valaa. Kuusivuotiasta ei kiinnosta istua seuraamassa seremonioita ja lippukulkuieita. Kuusivuotias kaipaa äksöniä. Tyttöpartiossa on kymmenkertaisesti äksöniä verrattuna omaan kokemukseen poikapartiosta.

Lasten sairastaessa uusin sen makkarin lattian, sen josta kirjoitin. Hyvä tuli. Rystyset on edelleen verillä ja selkää särki muutama yö urakan jälkeen niin että muisti latoneensa lankkuja, ja lauma avasi mulle voipurkit, jugurtit ja muut missä tarvittiin näppejä. Joku fiksumpi olis laittanut hanskat käteen. Ehkä enskerralla sitten.

Me ollaan palattu taas oluenmaisteluun. Jo pelkästään Seattlen kaupungin alueella on parisataa mikropanimoa, omilla kulmilla niitä on kymmeniä. Useimpiin voi viedä mukanaan niin lapset kuin koirankin. Nää on tällaisia olohuoneita joihin kokoonnutaan pelaamaan lautapelejä tai katsomaan matsia isolta ruudulta. Ulkopuolella saattaa voida ostaa evästä ruokakojusta.

Lähestymistapoja on monia. Voi joko maistaa kaikki läpi tai ottaa lasillisen mielenkiintoisinta. Vikaks valitaan se mitä ostetaan omaan pulloon ja viedään mukana kotiin. Pullotuslinjastoja ei ole, joten kaupasta näitä oluita on useimmiten turha etsiä.

Jos päättää lintsata koulusta ja viettää lokoisaa päivää kotona mutsin kanssa kannattaa olla tarkkana. Tättis aloitti kampanjansa jo edellisenä iltana, ja siinä missä sen mainospuheet vakavasta ja vaarallisesta tartuntataudista ei toimineet kotona, puri ne puolestaan loistavasti opettajaan. Aamulla olin sanonut neidille muistutukseksi että mulla on koko päivä täynnä ohjelmaa ja jos koulu ei maistu, on toinen vaihtari roikkua mun perässä. Neljännen opettajalta tulleen sähköpostin - Voi kun Tättis on niin kovin väsynyt ja makaa vaan pulpetilla valittaen vatsakipua... - kävin hakemassa sen koulusta. En vienyt sitä kotiin vaan kampaajalle. Kolme ja puolituntia, yhden värinpoiston ja kahden värjäyksen ja yhden leikkauksen jälkeen prinsessa oli itsekin sitä mieltä että olis kannattanut pysytellä koulussa.

Lauantailounas. Sai sieltä tiskinalta vähän helpommin luettavan listankin. Lasku jäi tosin arvailun varaan.