vihdoinkin viikonloppu

koulumatkalla on rakennustarvikeliike ja sen kyltissä tämä teksti... sopii hyvin tähän viikkoon

Fredde venyy ja paukkuu kun mä käyn koulua. Se hoitelee sairaat lapset, tekee töitä ja lopulta sairastuu itse. Se ajaa Kentsun puheterapiaan ja takaisin. Mä käyn vaan koulua. Maailman paras Fredde. Maailman paras mies. Puhelin välähtelee pitkin päivää viestittäen mulle uusia lukemia kuumemittarissa; Ollipolli 37.8C, Fredde 38.6... Tättis on onneksi jo palautettu takaisin kouluun.

Lainsäädäntö on monimutkaista noin ylipäätään. Yhdysvalloissa kulkee vähintään kaksi lainsäädäntöä rinnakkain. On liittovaltiolaki ja sen alla osavaltion oma lainsäädäntö. Sen alla saatetaan vielä tiivistää ensin piirikunnalliseen lainsäädäntöön ja lopulta kuntatasolle. Mikä meidän kaupungissa ja kunnassa on sallittua, saattaa naapurikunnassa olla kiellettyä. Osa säädöksistä on aika ikiaikaisia, kieli on vanhaa ja asiat ilmaistu niin että mun aivoilla niistä joutuu piirtämään kuvan. 

Kiinteistövälittäjä ei ole juristi, mutta saattaa aina välillä toimia tilanteessa jossa oletetaan välittäjän toimivan kuten juristi. Neuvoa ei saa, mutta lainsäädäntö on silti syytä tietää, tuntea ja tunnistaa. Koska ollaan Yhdysvalloissa on päivien punaisena lankana se miten välttää oikeuteen joutuminen. Kun toivottavasti muutaman viikon kuluttua olen oikeutettu lisenssiin, olen oikeastaan ainoastaan oikeutettu kahden vuoden oppisopimuskoulutukseen. Kaksi vuotta mun jokaista liikettä seuraa, ja mun jokaisen liikkeen hyväksyy välitystoimiston Principal Agent.

Yhden iltapäivän vietän koulupiirin päämajassa. Kuuntelen ne pakolliset luennot turvallisuudesta ja taas kerran siitä miten vältetään se etten jonakin päivänä istu oikeudessa tai ettei koulupiiri mun toiminnan takia ole oikeudessa. Mitä saa laittaa naamikseen, mitä tekstiviestiin. Entä sähköposti? Netin kautta voi ilmoittautua ensiapukurssille ja erityislastenkanssa toimimimiseen liittyvään lisäkoulutukseen. 

Kahden viikon päästä olis Tättiksen partioleiri. Ulkona. Mä oon aika heikko partiolainen ja ajatus päivästä jäätävässä kaatosateessa, ja sitä seuraavasta yöstä laavussa on kieltämättä aika luotaantyötävä. Tättis haluaa mennä. Mä näen mielessäni lähinnä keuhkokuumeen. Onhan toki mahdollista, ja vähintään toivottavaa että sää lämpenee ja ettei ainakaan sada.

Kelataan alkuun. Ensin vietetään koko päivä aamuyhdeksästä ulkosalla. Tämän talven huomioonottaen on oletettavaa että on märkää ja sataa. Lämpötila huitelee todennäköisimmin jossakin viiden ja kymmenen asteen välimaastossa. Sen jälkeen nukutaan yö ulkona laavussa ja lämpötila laskee yöllä joko lähelle nollaa tai jopa pakkaselle. Varusteet on olleet ulkosalla päivän, toki muoviin käärittynä. Jotenkin musta tuntuu etten halua juhlistaa kolmen viikon rutistuksen päättymistä näin ja vielä vähemmän kerätä mukaan seurauksia vuorokauden palelusta. Joo varusteistahan se kaikki on kiinni, mutta märkä on märkää ja kylmä on kylmää.

On perjantaiaamu. Kahvi on loppu ja kupissa jotain kamalaa maustettua varakahvia. Fredde on pyörähtänyt alhaalla hakemassa lisää buranaa. Lapsilla on vapaata koulusta. Selailen naamista ja luen muutaman blogin. Tänään me väännetään sopimuksia kahdeksan tuntia putkeen ja sit on onneksi viikonloppu mullakin.