Siirry pääsisältöön

Survival Game Called Joulu

Maanantai

Herään Oregonissa kauan ennen aamunkoittoa. Juon kupin kahvia ennen kuin tiskaan astiat ja asettelen ne kuivumaan kuivaustelineen miniatyyriversioon. Ennen seitsemää koko perhe on autossa. Me pysähdytään aamiaiselle matkalla ja ennen puoltapäivää lapset on koulussa. Koulun toimistossa koulupsykologi saartaa mut ja sanoo lähettävänsä mulle nivaskan papereita koska Tättiksen ope on pyytänyt uudelleenarviointia. Kotona mä heitän kotona pyykit koneeseen, puran kassit ja hyppään suihkuun. Tuntia myöhemmin lähden tapaamaan asiakkaan lainaneuvojaa.

Aamiaisella suomalaiskaupunki Astoriassa.


Illalla niihin joulubileistä parhaisiin. Matkalla juhliin pysähdytään kauppaan ostamaan terveyssiteitä ja tamponeja kodittomien naisten hyväntekeväisyyteen. Rachelillä on aina joku hyväntekeväisyys illan teemana. Selitän Tättikselle miksi terveyssiteet ja etenkin tamponit on osalle naisista luksusta. Tättiksellä on jo neljäs kerta mukana aikuisten juhlissa. Tänä vuonna meitä onnistaa ja mukana lähteneet kuusenkoristeet saavat paikkansa joulukuusessa. Ilta on hauska, mutta totuus on se että aamuun on aivan liian vähän aikaa.

Tättis sai bileissä tarjoilijan tehtävän.


Tiistai

Mulla on synttärit. Olen herännyt jo viiden jälkeen valmistelemaan asiakaspresentaatiota ja kun lauma seitsemän jälkeen valuu alakertaan, otan kuuliaisesti vastaan lahjoja ja onnitteluita. Tiputan lauman kouluun matkalla palaveriin. Palaverin jälkeen jään hengailemaan toimistolle.
Kun lauma tulee koulusta meillä on jo kiire. Tättiksellä on koulun joulukonsertti. Ilta menee konsertissa, me istutaan niin lähellä pianoa että kuulen Fredden kanssa lähinnä epävireisen pianon joka peittää alleen miltei kahdensadan lapsen laulun. Kotona skoolataan ja syödään kakkua.



Keskiviikko

Tapaan uudisrakennusvälittäjän aamukahvilla tiputettuani lauman bussille. Kymmeneksi majan kaupunkiin suominaisten kirjakahveille. Kaksi tuntia vierähtää turistessa.

Keskiviikkona oli mun vuoro kävellä naapuruston lapset bussille.


Kotona paketoin lasten joululahjat. Niitä on taas ihan liikaa. Niin on aina, kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta. Lasten tultua kotiin keskityn taas presentaatioon, blogiin ja lopulta pyykkivuoren selvittelyyn. Sovin asiakkaitten kanssa tapaamisen sunnuntaiksi.

Torstai

Aamulla me viedään lasten kanssa opettajien ja kouluhenkilökunnan joululahjat ennen koulun alkua. Koululta ajan taas toimistolle. Tulostan presentaation ja sidon sen vehkeellä joka näyttää pelottavalta. Onneksi meillä on assari joka opettaa mua käyttämään laitetta. Etsin asiakkaille uutta kotia. Tapaan pikaisesti lounaalla ystävän tyttärineen ennen kuin palaan toimistolle.

Iltapäivällä ehdin ottamaan nokoset ennen kuin lähden asiakastapaamiseen. Olen kotona ennen puolta yhdeksää. Laitan lapsille päivällisen ja lasten jälkeen me syödään Fredden kanssa kahdestaan. Mua väsyttää ja nukahdan ennen kuin kerkeän edes aloittaa sen telkkarisarjan jota olisin halunnut katsoa.

Perjantai

Viimeinen koulupäivä. Kentsulla on lastensairaalassa lääkäriaika ennen kahdeksaa. Fredde hoitaa ne loput kaksi kouluun, ollaanhan me Kentsun kanssa lähdetty liikenteeseen jo ennen seitsemää. Ketsu myöhästyy koulusta koska me pysähdytään kahdestaan aamiaiselle matkalla kouluun. Koululta ajan toimistolle koulutukseen. Koulutuksen jälkeen säädän joulukorttien lähettämisen kanssa. Lataan asiakastiedot koneelle ja muokkaan niitä. Joulukortin tein valmiiksi jo edellisenä iltana.



Kahdelta pitää olla koululla. Lupasin avustaa Tättiksen luokassa. Erityisope tuo mulle sen nipun psykologin lähettämiä kaavakkeita. Kun koulupäivä päättyy lauma jää zumbaamaan ja mä käytän itselleni tarjoutuneen ylimääräisen tunnin viemällä asiakkaalle joululahjan ja käymällä ruokakaupassa.

Viiden jälkeen me ollaan kotona ja Fredde ajaa autotalliin mun tyhjentäessä kauppakasseja autosta. On pizzailta niin kuin perjantait yleensäkin.

Lauantai

Herään ennen yhtä siihen ettei Kentsu saa henkeä. Kiikutan sen ikkunan eteen kosteaan yöilmaan ja käyn alakerrassa hakemassa kortisonia. Viimeiseksi vielä piipusta avaavaa ja uusi yritys. Lapsi nukkuu. Minä valvon. Varttia myöhemmin sama toistuu ja kun tuntia myöhemmin tilanne on vielä samanlainen kannan pojan autoon ja lähden lastensairaalaan keskellä yötä. Me ollaan ensiavussa muutama tunti ja palataan paremmin hengittävän lapsen kanssa kotiin aamuneljältä.

Aamulla herään herätyskelloon. Meillä on Tättiksen kanssa kauan odotettu jouluseppeleentekokurssi. Syön nopeasti aamiaisen, neuvon Tättistä pukeutumaan lämpimästi, mennäänhän me hakemaan seppelemateriaalit ensin metsästä ennen varsinaista askartelua. Meillä oli ihana aamu ja kotiin tultiin tosi hienojen seppeleiden kanssa.



Kotona odottaa kuumeinen lapsi. Me katsotaan yläkerrassa elokuvaa sen jälkeen kun herään sohvalta päikkäreiltä. Illalla suunnittelen vielä kohteet sunnuntain asiakastapaamiseen.

Sunnuntai

Herään taas herätyskelloon. Tapaan asiakkaat yhdeksän jälkeen reilun 60 kilometrin päässä kotoa. Me kierretään kuusi kohdetta aamupäivän aikana asiakkaiden riidellessä siitä mitä he haluavat. Lopulta tipun asiakkaat aloituspisteeseen ja sanon laittavani myöhemmin sähköpostia laskelmien ja muutaman uuden vaihtarin kanssa.

Päivän saldo jotakuinkin 250km.


Ajan takaisin kotiin ja poimin Tättiksen kyytiin meidän kotikaupan edestä ja tällä kertaa matka suuntautuu 35 kilometriä meiltä pohjoiseen kummitytön balettiesitykseen. Pähkinänsärkijä on hellyttävä, mutta koska en ole syönyt edes aamiaista kaipaan syötävää. Kello on kuitenkin jo lähempänä kolmea iltapäivällä.

Kummityttö edessä vasemmalla.


Kotona syön myöhästyneen aamiaiseni ennen kuin ryhdyn taas töihin. Yläkerrassa on kuumeinen mies. Tättis näyttää huolestuttavan kalpealta ja koira on sitä mieltä että se on hylätty. Fredde on onneksi käynyt ruokakaupassa ja kaataa mulle mukillisen glögiä.


Huomenna on taas maanantai. Jouluun on viikko.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...