Siirry pääsisältöön

rakkaudella - NOT



Tänään some täyttyy sydämistä. On ystävänpäivä tai Valentine’s Day – rakkauden juhla. Yksi ystävä laittaa kuvan itsestään miehensä kanssa; ”21 yhteistä Valentinea” mietin että noinkin tätä tosiaan olis voinut lähestyä... 24 yhteistä Valentinea and still counting. Paitsi ettei me olla koskaan tätä juhlaa oikeastaan vietetty. Koulussa lasten koulutovereitten äidit kyynelehti sitä kuinka tää ihana juhlinta lasten kanssa päättyy alakoulun loppuessa, yritän olla empaattinen ja osallistua murheeseen mutten mitenkään pysty enkä kykene. Viimeisen viikon aikana meillä on askarreltu liki sata korttia, leikattu kartonkia, leimattu ja kirjoitettu käsin niin vastaanottajan kuin omakin nimi ja lopulta teipattu vaaleanpunaisella teipillä tikkari selkämykseen. Koulutoverit, bestikset, opettajat, apuopettajat, koulusihteerit ja rehtori. Into lopahtaa lapsosilta muutaman kortin jälkeen ja sen jälkeen samaa pakkopullaa jatketaan toistaen sitä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Tättistä piti vielä maanantai-iltana patistella, kun kymmenen korttia oli tekemättä ja tikkaritkin loppu. Rakkaudella - NOT.

Kun kortit on tehty askarrellaan korteille postilaatikot.



Mun täytyy nyt myöntää että unohdin autuaasti tän laatikkorojektin ja havahduin todellisuuteen vasta maanantaiaamuna opettajan lähettäessä ohjeet sähköpostiin siitä miten postilaatikot pitää tuoda kouluun jo tiistaiaamuna. Se oli se hetki kun tältä äidiltä meinas päästä muutama ärräpää. Niitä nieleskellessä totesin aamiaista tarjoillessani että iltapäivällä askarrellaan. Tättiksen luokka teki koulussa itse omat virityksensä, mutta jannut maalas kiltisti pahvilaatikoihin sydämiä. Mä mietin voisko ne laatikot kierrättää ensivuodelle, ettei taas tarttis tehdä. Meillähän on uus koulu ja kaikki.

Ystävänpäiväjuhlinta huipentuu tietysti ystävänpäivään. Hyvissä ajoin jokaiselta opettajalta tulee sähköpostia siitä mitä missäkin luokassa tarvitaan. Kuinka monta purkkia kermavaahtoa, rasiallista mansikoita, pussillista vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja, tölkkiä mehua,  kannullista mansikkamaitoa, purnukkaa mansikkajugurtteja, lautasia, mukeja ja lautasliinoja. Vapaaehtoisiakin pitää olla paistamaan pannareita, ohjelmoimaan leikkejä ja kaatamaan mehua. Tämä oli se tilaisuus jossa törmäsin niihin kyynelehtiviin äiteihin.

Aamun paistoin pannareita yhdessä luokkahuoneessa käyden aina välillä halailemassa naapuriluokassa olevaa Kentsua. Kentsun luokassa kun oli kolminkertainen määrä isiä ja äitejä huseeraamassa. Seuraavana on Tättiksen bileet ja opettaja sijoittaa mut kemianpisteeseen. Kadehdin vähän niitä äitejä joiden tehtävä on kaataa mehua, jakaa suklaakonvehteja, pursottaa kermavaahtoa tai pussittaa poissaolijoitten kortteja. Mä kaadan kerta toisensa jälkeen vatiin maitoa, annan lapsen tipauttaa maitoon karamellivärejä ja lopulta astianpesuainetta vanupuikolla. Miksi pesuaine marmoroi värit maidossa? Johdattelen oikeaan vastaukseen ja pyydän paikalle seuraavat kolme lasta. Luokassa on tänään 24 lasta.


Kotona rojahdan sohvalle ja nukun päiväunet. Havahdun puhelimeen hetkeä ennen kuin olis muutenkin pitänyt lähteä pysäkille lapsia vastaan. Enhän mä yleensä, mutta niillä on mukanaan kasapäin karkkia ja kortteja, ja ne postilaatikot. Ollipollille tulee kaksi kaveria kylään.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...