Siirry pääsisältöön

ihana some


Someäidin lapsi tubettaa aamulla. 


Someäiti täällä terve. Siis sellainen äiti jolla on kolme lasta, kaksi puhelinta, iPad, älykello ja sit tietty läppäri. Someäiti aloittaa päivänsä LinkedIn:ssä aamukuuden aikaan, siirtyy siitä Facebookiin ja Instaan. Pinterestiäkin se käyttää ainakin melkein jokainen päivä. Illalla viimeksi sängyssä, katsottuaan ensin padiltä telkkaria se kurkkaa viimeiset somejutut ennen nukkumattia. Seuraavaksi sen pitäis vielä ottaa omakseen YouTube ja Twitter muutenkin kuin käyttäjän roolissa.

Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kanssa. Someäidin lapset on tottuneita someäidin touhuihin eikä someäiti usko että ne erityisesti kärsii somelapsuudestaan. Ehkä jonakin päivänä someäiti huomaa olleensa katastrofaalisen väärässä, toivottavasti someäidillä on varaa maksaa someäidin lasten terapiat jos siihen tullaan.

Someäidin kaksi puhelinta ja älykello. 


Someäiti vuorovaikuttaa monta kertaa päivässä. Someäiti on somessa monta kertaa päivässä koska se on tärkeä osa someäidin työtä. Toisinaan someäiti maksaa siitä että someäidin kuvia ja juttuja puffataan vähän enemmän ja laajemmalti, koska on tärkeää olla esillä. Itseasiassa someäiti kouluttaa omassa työyhteisössään ihmisiä somen käyttöön sen sijaan että kannustaisi somelakkoiluun. Koska some nyt vaan on nykypäivää ja somen avulla tavoittaa kohderyhmän nopeasti, laajasti ja edullisesti.

Someäiti asuu älykodissa jonka ovi aukeaa kännykästä etänä, valot on automatisoitu tai toimii liiketunnistimin, ja alakerran keskiössä on tietysti Alexa. Alexa auttaa lapsia läksyissä, kertoo tuoreimmat uutiset, leikkii hauskoja leikkejä, vastaa kysymyksiin ja tilaa tarvittaessa aamiaisen etuovelle aamukuudeksi. Etuovella kamera valvoo tulijoita ja menijöitä, ja kännykän kautta voi kertoa kuistilla seisoville naapurin lapsille että me ollaan ihan kohta kotona. Someäidin perheenjäsenet tietää missä kukakin kulkee koska jokaisella on laitteessaan sovellus josta toisen sijainnin voi tarkistaa, ja jutteleepa someäidin perheen autotkin kännyköitten kanssa laittaen viestiä siitä mihin auto on pysäköity, koska pitää tankata tai viedä auto huoltoon. Kumpikin perheen ajoneuvoista osaa myös itsenäisesti hälyttää apua paikalle mahdollisen onnettomuuden sattuessa.

Someäiti pitää somen lisäksi teknologiasta noin yleensä, eikä someäiti oikein ymmärrä miksi monopolin pelaaminen Xboxilla on huono asia ja lautapelinä hyvä. Someäidin lapset pelaa yhdessä Xboxia tai netin kautta koulutovereitten kanssa Robloxia ja someäidin silmissä se on yhdessä tekemistä. Tietokonepelien tekeminen kehittää ongelmanratkaisukykyä ja hienomotoriikkaa. Someäiti ei myöskään ymmärrä miksi lukeminen iPadiltä ei ole lukemista, mutta paperikirjan lukeminen on, tai miksi telkkarin katsominen telkkarista on jotenkin parempi kuin saman asian tekeminen padin tai puhelimen ruudulta.

Someäiti ei pyri rajoittamaan somenkäyttöä, someäiti ei lähde mihinkään ilman älykelloaan joka toimii myös puhelimena, sähköpostina, mesenä ja somena. Useimmiten someäidillä on mukanaan kaksi puhelinta, läppäri ja älykello. Koskaan kun ei voi tietää mihin törmää ja mitä tarvitaan. Eilisestä ilveksestä someäiti ei tosin onnistunut nappaamaan kuvaa koska puhelin jäi keittiön pöydälle kun someäiti päästi Martan pissalle. Someäiti ei muuten edes ymmärrä hävetä omaa someäitiyttään koska some on oikeastaan sen mielestä aika hyvä juttu.

Just nyt someäidin lapset leikkii pihalla sotaa puupyssyjen kanssa. Niillä näyttäis olevan aika kivaa naapureitten kanssa. Moderni teknologia, internet ja some eivät sulje elämää ulkopuolelle vaan antavat elämälle sitä paljon puhuttua lisäarvoa. Tuleva sukupolvi kasvaa samanlaisessa murroksessa kuin sodanjälkeinen sukupolvi aikanaan. Heidän arkipäiväänsä ovat älypuhelimet, älykodit ja se some, eikä se someäidin mielestä ole yhtään huono asia. 


Someäiti osui kännyköineen paikalle kun koulun opo kakutettiin. 




Kommentit

  1. Eihän somessa sinänsä mitään pahaa olekaan. Noin niin kuin oikein käytettynä se on mainio väline yhteydenpitoon ja kontaktien luomiseen ja kaikenlaiseen tekemiseen.
    Aivan erityisesti tykkään autoista, jotka osaa hälyttää omatoimisesti apua onnettomuuspaikalle. Turhan usein saa lukea uutisia, kun joku on vetänyt autolla pöpelikköön, eikä kukaan viitsi pysähtyä tarkistamaan onko autossa vielä joku sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajansa kaikella tosiaan ja tämähän oli tarkoituksellakin vähän kärjistetty. Tuolla Facebookin puolella syntyikin jo hyvää keskustelua siitä, miten myös hyvät käytöstavat ovat tarpeen tässäkin aiheessa. Onhan epäkohteliasta odotuttaa ketään kahvikupin ääressä samalla kun itse chattailee jonkun muun kanssa puhelimella...

      Olen muuten itse soittanut muutamaan kertaan poliisille pöpelikössä olevasta autosta tarkistaakseni että heille on tehty ilmoitus eikä autossa ole enää ketään sisällä.

      Poista
  2. Somessa on hyvät puolensa, ja etenkin introverteille se on ihan loistava kanava pitää ystävä- ja tuttavaverkkoa yllä. Mutta teennäisyydestä ja sen tärkeydestä että joka asia pitää jakaa maailmalle (ihan niin kuin se maailmaa kiinnostaisi ja ihan niin kuin se asia ei olisi tarpeeksi arvokas ihan omana hetkenään omien ihmisten kesken), siitä sanon vaan että voi helvetti... Enkä muuten yleensä edes kiroile. Ainakaan suomeksi.
    "Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kanssa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää someäiti kyllä kaikeksi onneksi kai tarjoilee muutakin kuin kiiltokuvia. Mutta joo, jokaisen on hyvä muistaa ettei kenenkään elämä oikeesti näytä siltä kuin somessa ja että jokaisessa kodissa on hikisiä sukkia, pyykkivuoria ja riitoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...