Siirry pääsisältöön

Ella Baker Black Bears


Kotona on ihan hurjan hiljaista. Paljon hiljaisempaa kuin äsken koululla. Tuntui kummaliselta tulla koululta kävellen kotiin ja vielä oudommalta tuntui olla yksin kotona kahdentoista viikon tauon jälkeen. Kaksitoista viikkoa lasten kanssa. Kaksitoista viikkoa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja nyt, nyt ne on koulussa. Tossa ihan kivenheiton päässä, niin lähellä että kävellen pääsee nopeammin kuin autolla vaikkei matkalla ole edes yhtään oikeaa risteystä.

Kävellen kouluun ensimmäistä kertaa.


Me mentiin aikaisin. Varttia ennen kuin sinne sai edes mennä koska lupasin olla mukana vanhempainyhdistyksen aamukahvitilaisuudessa. Ei me silti oltu ensimmäisiä. Siellä niitä oli jo vanhempineen jonossa. Jonossa oman opettajan nimen kohdalla vanhempien kuvatessa ensimmäistä kouluaamua. Sisällä rehtori piti opettajille hengennostatustilaisuutta ja me vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenet katettiin niitä aamusumppeja vanhemmille. Kahvit lahjoitti Starbucks. Pullat läheinen ruokakauppa. Koulun kello ei soi, sitä ei kai vielä ole kytketty. Ovet avataan ja lapset tulee luokkakerrallaan pääovista sisään, rehtori heittää jokaiselle yläfemmat ovella. Mietin että sen käsi on varmaan kipeenä 434:n läpsyn jälkeen. Minä kuvaan. Kahvitilaisuudessa puhuu ensin rehtori ja sitten hallituksen puheenjohtaja. Mä kättelen kymmeniä ihmisiä enkä edes yritä muistaa kaikkien nimiä. En edes yritä vaikka moni yhdistää kasvot ja nimen ensimmäistä kertaa: ”Heeei! Mä tiedän kuka sä oot! Sä oot se kiinteistövälittäjä!” – Joo niin oon, mukavaa tutustua! Minkäikäiset lapset sulla on? Teki mieli hiipiä yläkertaan kurkkaamaan miltä elämä näyttää kolmasluokkalaisten oranssissa siivessä ja viitosten keltaisessa tilassa.

Rehtori ja pikkuisten kindereitten opettaja. Koulun piha on vielä "vähän" vaiheessa. 


Kotona on ihan hurjan hiljaista. Minä ja Martta. Juttelen koiran kanssa. Keitän kupin kahvia. Huokaisen ja kuuntelen hiljaisuutta. Vedän sitä syvälle sisään samalla kun istun alas työpöydän ääreen. Muutama työjuttu ja sen jälkeen sähköpostikavalkadi koululle... Tättiksen opettaja, erityisopettaja ja liikunnanopettaja. Kentsun opettaja ja erityisope ja puheterapeutti. Ollipollin opettaja. Ja heti perään se kierros missä pyydetään anteeksi kaikkia niitä tulevia päiviä kun yksi kolmesta on poissa koulusta joko väliaikaisesti tai koko päivän. Tämä härdelli alkaa heti huomenna yhdellä terapialla, jatkuu leikkauksella ja toisella leikkauksella. 

Meidän koulun maskotti on vielä vailla nimeä. Ella Baker Black Bear.


Niissä ensimmäisissä viesteissä kerron meidän lapsista. Kerron minkälaisia ne on, mistä ne tykkää ja mitä on niitten haasteet. Minkälaisia tavoitteita meillä vanhemmilla on tälle vuodelle, mitä opettajan olisi hyvä tietää. Puhun siitä mistä ollaan tultu ja minne matkalla. Kerron tarkkavaisuushäiriöstä, auhdituksesta, autismista. Ollipolli halusi että kirjoitan pakko-oireisestahäiriöstä, että opettaja tietää miksi, ymmärtää. Pyydän etteä Kentsu pääsee välitunnille silloinkin kun tekisi mieli pitää se sisällä - rangaistuksena. Kirjoitan siitä miten Tättis istui rehtorin kanssa koulubussissa ja kuinka se viimesyksynä kieltäytyi menemästä kouluun. 

Leivon pullaa. Ekan koulupäivän välipalaksi. Aamulla pakkasin lounaat ja välipalat. Uusiin laatikoihin, samat vanhat ja tutut eväät.

Vanha tuttu lounas uudessa pakkauksessa. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää