Siirry pääsisältöön

harrastuksia?

Uusi vyö. 



Mä oon nyt miettinyt tätä jokusen päivän. Miettinyt meidän elämää, ja sitä mikä lisää ihan vaan mun arjen haastetta. Miettinyt siltä kannalta, että meidän perheessä ei ole harrastuksia jotka veisi kaikki viikonloput, ne viikonloput vie yleensä ainakin osittain ihan mun työ, ei jalkapallokentän laidalla seisominen. Meillä on muutenkin vähissä ne harrastukset joissa vaaditaan vanhemman läsnäoloa, Tättis tiputetaan tanssitunnille ja poimitaan sieltä takaisin kolmena iltana viikossa ja Ollipolli taas käy lauantaisin Karatessa. Ei sielläkään olla läsnä. Läsnäoloa vaatii keväisin tanssinäytökset ja satunnaiset vyökokeet. Eihän se nyt ole mitenkään koohtuutonta maailmassa jossa tuntuu että kaikki muut vanhemmat on viikonloput jossakin laidalla, jalkapallokentän, tenniskentän, uima-altaan... laidalla. Me ei olla. Mikä helkkari tässä sitten tökkii? Helpollahan me päästään kun ei tarvitse olla laidalla.

Matkalla... lääkäriin.


Selaan kalenteria. Vaihdan sivulta toiselle ja lasken. Koulun alkamisesta on 38 päivää, ja sen 38:n päivän aikana meillä on ollut 16 lasten lääkäriaikaa. Selaan eteenpäin ja lasken taas, tulevan 38 päivän aikana kalenterista löytyy taas 17 lääkäriaikaa - lapsille. Kolme lasta. Parhaana päivänä vien jokaisen kolmesta lapsesta jonnekin lääkäriin. Akuuttiaikoja, siis sellaisia äkillisestä sairastumisesta tai vammasta johtuvia aikoja on 38:n päivän aikana ollut yksi, sekin taisi olla enemmän sielunhoitoa kuin varsinaista akuuttiin sairauteen liittyvää apua. Niin että jos muut seisoo viikonloput laidalla, mä istun odotushuoneessa. Psykologin, psykiatrin, neuropsykologin, silmälääkärin, neurologin, ihotautilääkärin, kipulääkärin – sellainenkin on, ravitsemusterapeutin, oikomalääkärin. Odotushuoneessa. Istun odotushuoneessa tai ajan matkalla odotushuoneeseen. 32:n arkipäivän aikana 16 lääkäriä, siis periaatteessa lääkäri silleen kolmasti viikossa.

Odotushuoneen lehtivalikoimaa... Useimmiten teen kuitenkin töitä. 


Mietin rahaa. Ihmiset valittaa että harrastukset on kalliita. Onhan ne. Mekin maksetaan melkoisesti karatesta ja neljästä tanssitunnista. Todellisuudessa aika paljon enemmän meillä menee rahaa tähän lääkärissäkäymiseen; terapia $165/kerta, erikoislääkäri $265, ravitsemusterapia $125, oikomislääkäri $145/kuukausi. Onneksi vakuutus maksaa, mutta realiteetti on se että kun me heinäkuussa päästiin sinne omavastuuosuuden täyttymiseen oli meidän omasta taskusta maksettu $7150 ja vakuutusyhtiö oli siinä vaiheessa kaivanut kuvetta jo noin $20.000 verran. Niin että kallista tää meidänkin harrastaminen on. Tosin vakuutusyhtiö kuittaa laskun kokonaan heinäkuusta eteenpäin, että kannattaiskohan tässä tilailla vielä muutama lisää? Ainakin nyt olis hyvä hetki umpilisäkkeen poistoille tai luunmurtumille. Tammikuussa laskuri käynnistyy taas uudestaan ja nyt säästetään taas niitä ensimmäisen vuosipuoliskon maksuja odottamaan tammikuuta. 

Olen taas kerran vähän kateellinen. Kateellinen kaikille niille siellä laidalla. Kateellinen niille joiden lapset käy lääkärissä kahdesti vuodessa. Se kuulostaa aika kivalta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...