Siirry pääsisältöön

kärsivällinen ja lempeä

Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, tahdotko ottaa aviopuolisoksesi..., olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti? Tahdon.

 

Sateisena sunnuntaiaamuna ärisen jotakin heikosti ymmärrettävää heräämässä olevalle Freddelle ennen kuin luikin kylmään alakertaan villasukissani keittämään kahvia. Käännän uunin esilämmitykselle lykätäkseni aamiaisleivän sinne, lasken kissa kainalossa koiran ulkoiluttamaan itsensä ja äyskin pojille jotakin tiskikoneen tyhjentämisestä. Laitan leivän uuniin, nakkaan kahvin suodatinpaperin biojätteeseen ja ruokin kissan ja koiran. Vetäydyn yläkertaan tekemään töitä ja heräämään kahvisammiollisen avulla. Fredde kulkee ohitseni alakertaan, kuiskaa mitä kuuluu. Naurahdan ja sanon että lähdetään kun leipä tulee uunista.


Aamuisin yhtä sosiaalinen kuin tämä meillä aamulla vieraillut tyyppi. 

 

Reilua tuntia myöhemmin me ollaan ystävien talolla tyhjentämässä postilaatikkoa. Ystävät itse on lähteneet viikonlopuksi tuulettumaan rannikolle. Edellisiltainen ukkosmyrsky on jättänyt jälkensä ja autotallin kattoon nojaa raskas puuoksa, piha on täynnä tuulen riepottelemia käpyjä, havuja ja pienempiä oksia. Kepeässä vesisateessa me vedetään yhteisvoimin painava oksa autotallin katolta ja ryhdytään siivoamaan pihaa. Katto on onneksi ehjä. Ensin ihan käsivoimin pahimmat, sen jälkeen Fredde kaivaa autotallista lehtipuhaltimen, minä luudan ja me siivotaan hiljaisuuden vallitessa. Tekstaan ystäville kuvia Fredden ajaessa.

 

On meidän 23:n hääpäivän aamu ja rakkautta on siivota jonkun muun pihaa vesisateessa lasten odottaessa autossa. Me pysähdytään Starbucksissa ja käydään hakemassa lisää kahvia, kippistetään lasten kanssa hääpäivän kunniaksi.


Joskus voisin lähteä Arizonaan niin kuin tämä mies uhkaili. 

 

Paljon se on kestänyt ja nähnyt, se meidän rakkaus. 

 

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

 

Rakkaus on kyllä monesti käyttäytynyt sopimattomasti. Se on huutanut ja kiroillut, ollut vihainen ja turhautunut. Se on ollut ilkeäkin ja varmasti hetkittäin myös etsinyt omaa etuaan. Mutta se ei ole koskaan katkeroitunut tai muistellut kärsimäänsä pahaa, vaikka varmasti olisi löytynyt syitä kumpaankin. Monesti se on pysynyt elossa tahdon voimalla.

 

Rakkaus on ollut kärsivällinen ja lempeä. Se on nähnyt paljon hyvää ja kaunista. Se on katsonut kuinka me, tahattomasti lapseton aviopari lopulta vietettiin esikoisemme ristiäisiä tasan kaksitoista vuotta sitten. Rakkaus on kulkenut läpi lapsen menettämisen surun ja kaksosten syntymän pelonsekaisen riemun. Aina tähän päivään, hetkeen kun aikuisuus on jo syntymää lähempänä.


2008 kesäkuu oli kylmä ja sateinen. 

 

Rakkaus vei meidät maailmalle. Se teki meistä tiimin joka on selvinnyt yhdestä jos toisesta, nyt viimeisimpänä pandemian, mellakat ja tappaja-ampiaiset. Bring it on. Sillä kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus.


23 vuotta takaperin oli kesän ensimmäisiä lämpimiä päiviä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...