Siirry pääsisältöön

sisäistä kapinaa

 

Olen jotenkin väsynyt kirjoittamaan tai ehkä se on tämä loputtomalta tuntunut kesä, kesä joka muistuttaa liian paljon edeltäjäänsä. Savua, helteitä, peruuntuneita lomia ja takapuolessa pieni pelko siitä miltä tuleva kouluvuosi näyttää tälle kolmikolle, joka on kirjaimellisesti pölyyntynyt huoneessaan viimeiset viikot ja kuukaudet. Onko delta viimeinen näytös, vai seuraako sitä vielä epsilon, gamma ja omega? Olisiko meidän kesä näyttänyt toisenlaiselta jos koko perhe olisi jo rokotettu? Kai? Ehkä? Ainakin vähän.



Oman postinumeroalueen 12-vuotta täyttäneistä 95% on saanut koronarokotteensa, niin meilläkin. Paska juttu että 40% meidän perheestä ei ole vielä täyttänyt kahtatoista. Toinen heistä kiteytti kesälomansa niin että me (lapset) ollaan aina vaan kotona, mutsi ja faija duunissa tai takakireinä. Ai kun meillä on kivaa.

 

Muidenkin kuin allekirjoittaneen empatia on aika vähissä niitä kohtaan jotka eivät halua rokotetta ottaa, heidän päätöksensä kun kusee kaikkien muidenkin arjen. Meidän pohjoispuolella olevaan piirikuntaan on palannut maskipakko, meillä siitä tehtiin ”vain” painava suositus. Seattlen kaupunki on ilmoittanut että ilman rokotetta ei tarvitse tulla töihin, samoin osavaltion hallinto. Niitten ravintoloiden, joihin pääsee vain rokotustodistus kourassa, määrä kasvaa päivittäin. Ravintolayrittäjät ovat kyllästyneet. Yhä useamman kaupan ovella lukee että heille on aivan se ja sama onko rokotetta vai ei, mutta ilman maskia et ole tervetullut asioimaan, tämä on aiheuttanut se että oli olemassa ne neljä viikkoa kun jokainen sai valita omantuntonsa mukaan miten toimi eikä rokotettujen tarvinnut käyttää maskia. Omissa lähikaupoissa ollaan kahdessa viikossa siirrytty siihen että 85% asiakkaista käyttää maskia alkukesän 10% verrattuna vaikkei maskin käyttöön velvoiteta ulko-ovella.



Sosiaalisen kontaktin jano on suuri. Sen huomaa kun pyörähtää toimistolla (rokotustodistusta vastaan), istuu lapsen kanssa lääkärissä ja ruotii lääkärin kanssa kaikkea muuta kuin itse asiaa, tai kun viikon kaksi kohokohtaa on juttuhetket fysioterapeutin kanssa.

 

Meidän piti lähteä tänä aamuna kesän toiselle lomapätkälle, olisin suonut sen paitsi meille aikuisille, niin ennen kaikkea lapsille. Lomakaupungin ilmaantuvuusluku on kuitenkin päälle 1300 (200,000 asukasta) kun omassa piirikunnassa se on 180 (vajaat 2.4 miljoonaa asukasta). Niin että kiitti vaan niille 55.5%:lle jotka eivät ole ottaneet rokotetta, alueen miettiessä mihin helvettiin viinituristit on menneet. Ne jäi kotiin vähän niin kuin meidänkin perhe.

Valokuvissa sitten niitä parempia siivuja meidän perheen kesästä. Kahdestatoista kesäkuvasta kahdeksan liittyy työhön. 

























Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää