Siirry pääsisältöön

nähdään taas viikonloppuna

Tänään oli aika täydellinen sunnuntai... Nyt valmistaudun työviikkoon ja myönnän suosiolla että pääroolissa on työpaikan lisäksi perhe - muu saa odottaa viikonloppuun. Torstaina M täyttää kuusi, sen lisäksi mä ajattelen lähinnä töitä. Uskon kuitenkin että loppujen lopuksi tämä oli hyvä ratkaisu... siis olla viikko töissä ja ottaa siitä kaksi viikkoa vapaata. M on nyt rauhallisempi ja valmiimpi, se tietää mitä tarkoittaa et mä meen töihin...

Mä tiedän et mun pitäis kirjoittaa kasteesta laajemmin, saatan palata aiheeseen jos muistutatte ja muistatte pyytää... Oon edelleen aivan hillittömän otettu siitä että pappi tahtoi kastaa mut itse. Mut ja sen toisen... muut kastoi se joka vastasi kasteista tänään. Se oli just niin huikeeta ja huikaisevaa kuin olin ajatellutkin... yhtä aikaa niin pieni ja suuri.



M testaa kasteveden lämpötilaa

kameramiehet hieroo systeemejään

tässä se on... uusi alku. Huikea tilanne, huikea fiilis, mahtavaa!

 kotona me nautittiin keväästä; pyöräilyä, hyviä juomia, pihatöitä




ekat omat raparperit

mansikka-raparperipiirakka

ensi viikon napa - lauma
Mahtavaa viikkoa kaikille!


Kommentit

  1. Ihania kuvia ja erityisesti kastekuva kosketti. Ollaan sitten sisaria Kristuksessa! Tuli omat muistot myös niin mieleen. Menin viime vuonna uskoon tultuani upotuskasteelle täällä Suomessa.

    Siunausta elämääsi!

    Vilma

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...