Siirry pääsisältöön

kaapelikatkos ja vartalovoide

Eilen aamulla meillä herättiin siihen järkyttävään tilanteeseen että netti ei toiminut. Telkkari kellotti, buuttasin boksin. Telkkari kellotti edelleen, buuttasin modeemin - kahdesti. Kännykästä selviää että joku onnellinen on onnistunut katkomaan muutaman kaupungin alueelta kaapelin ja ettei kenelläkään ole aavistustakaan kauanko ongelman korjaaminen kestää. Sutjakasti L tosin viritti puhelimen kautta meille hotspotin, mutta henkisesti oltiin jo teknologiattomassa maailmassa.




Aamutelkkarin ja mun netissä luuhaamisen sijaan me rakennettiin legoilla ja lauman painellessa lopulta yläkertaan riehumaan mä ryhdyin tekemään "lotion bars" - siis sellaisia saippuapalan näköisiä vartalovoidesysteemejä.


vesihauteessa sulattelin noin desin kookosöljyä, desin mehiläisvahaa ja desin kaakaovoita

vuokina käytin ihan tavallisia silikonisia muffinsivuokia

tuoksuksi lisäsin bergamottiöljyä ja sitruunaöljyä

sulanut ja hajustettu massa kaadettiin vuokiin kovettumaan

vajaassa puolessa tunnissa vartalovoiteet näytti tältä

tunnin kohdalla uskalsin irroittaa ne muoteista

Kommentit

  1. Oho, mitä aineksia! Onko teillä noita vakiona kaapissa? Ei aavistustakaan mistä lähtisin edes etsimään noita Suomessa. Piti oiken googlettaa miten kaakaovoi eroaa kookosrasvasta. Käytätkö noita saippuana vai ihon rasvaamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta nää toimii parhaiten käsien rasvailuun :) Ainekset löytyi ihan omasta kaapista kun keväällä tein opettajille lahjaksi huulirasvaa.

      Poista
  2. Kiitos reseptistä! :) kookosrasvaa ja kaakaovoi löytyypi ihan pienimmistäkin kookaupoista, vinksvinks. ;) isoimmista ihan taatusti! Ainut vaikea on se mehiläisvahaa, se on nettitilausjuttu Suomessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...