Siirry pääsisältöön

vielä on kesää jäljellä

Vaikka kesää on vielä jäljellä viisi viikkoa, alkaa katse väistämättä suuntautua tulevaan kouluvuoteen kauppojen hyllyjen pursuillessa reppuja, kouluvaatteita ja sitä sekalaista tilpehööriuä. Ne pakolliset lyijykynät, värikynät ja liimat nyt ehtii ostamaan myöhemminkin, mutta kouluvaatteet ja reput pitää hankkia ajoissa jos mielii saada mitä haluaa. Pojilla on selvät sävelet O osti itselleen jo Spiderman repun. Batman haluaa tietysti Batman repun, se pitänee tilata netistä mutta kaupasta se poimi itselleen jo unelmien "talvitakin". Mun unelma näyttää ehkä toisenlaiselta, mutta se ilme ton pojan kasvoilla sai mut ostamaan takin... (ja se et mä en koskaan saanut.)

vuorellinen sadetakki riittää meillä talvitakiksi



Pöydällä odottaa taas kerran äänestyslippu. L täytti jo omansa, mun pitäis ryhdistäytyä ja ryhtyä ruksimaan... kenet haluaisin kongressiin, entä sheriffiksi? Haluanko Pedron? En ole ehtinyt miettimään... sen sijaan mietin uimarannalle pakkaamista, tulee kuuma päivä. Huomenna alkaa lasten raamattuleiri ja koska noitten kolmen äiti on siellä töissä, pitää kirkolla olla jo kukonlaulun aikaan.



Eilen listattiin mitä vielä halutaan tehdä tänä kesänä... käydä eläinpuistossa, ajaa polkupyörällä panimoon, mennä maailmanpyörään, pelata minigolfia, seinäkiipeillä, uida ja puistoilla. Paljon me ollaan jo tehtykin.

loikoiltu

nostettu ekat porkkanat

kiivetty korkealle

poimittu eka kurkku

Jaakko heitti kylmän kiven...

hypitty trampoliinilla

istuttu nuotiolla

testattu traktoria

ajettu paloautolla

poljettu polkuautoa

oltu hämähäkkejä





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...