Siirry pääsisältöön

nukkuva tulivuori

Lupasin lisää kuvia... laitan tipottain, kun ei kukaan jaksa kaikkia kerralla...

M on kiinnostunut tulivuorista ja niitähän täällä riittää, meidän omassa osavaltiossa on viisi isoa tulivuorta ja naapurissa seitsemän. Matkan varrella kameraan osui melkoinen lista; Mt Rainier, Mt St Helens, Mt Adams, Mt Jefferson, Mt Hood, näistä Mt St Helens on tälläkin hetkellä aktiivinen ja Mt Rainier on listattu yhdeksi maailman vaarallisimmista tulivuorista. Hartiakorkeudeltaan se ohittaa K2:n joka on maailman toiseksi korkein vuori.

Tässä kuvia meidän retkeltä Mt Hoodille... Korkeutta vuorella on 3500m, ja se on kaikista todennäköisin Oregoninssa olevista tulivuorista purkautumaan. Mt Hood on myös ainoa hiihtokohde Pohjois-Amerikassa, joka on toiminnassa ympäri vuoden - 365 päivää vuodessa. Mt Hoodin kyljessä 2000m korkeudessa on Timberline Lodge. Timberline Lodge on tarkkasilmäisille elokuvaharrastajille tuttu Kubricin elokuvasta "Hohto" (1980). Hotellia käytettiin elokuvan ulkokuvauksiin.

Mt Hoodin kohdalla Columbia-joen rannalla sijaitsee Hood Riverin kaupunki.Tämä kaupunki elää talvet hiihtoturismille ja kesät purjelautailulle ja varjolautailulle - saatoin keksiä uuden sanan, kitesurfing on se mitä tarkoitan eli surffaamista laskuvarjon/ison leijan kanssa.















Timberline Lodge






jannut katsoo et miten tää homma oikein toimii

siellä ne on, pikkuriikkisinä M ja L






lämpötila on +29C






korkeanpaikankammoinen tarvitsi drinksun retken päätteeksi

hiihtobussi

matkalla takaisin näkyi Mt Adams


Hood River







matkalla takaisin hotelliin The Dallesiin








Kommentit

  1. Mt Rainier on tosi hienon näköinen lentokoneesta.
    Guatemalassa käydessä kiivettiin aktiiviselle tulivuorelle. Ikimuistoinen reissu.

    VastaaPoista
  2. Hauskaa, miten vuoret ovat niin erilaisia. Aikoinaan Alpeilla asustaessa niiden mahtipontisuus alkoi välillä ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä helpottaa kun toisella puolella on kuitenkin meri :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...