Siirry pääsisältöön

mediahiljaisuuteen on syynsä

Erotu!


Kirjoita blogia – mieluiten useampaa, lähetä uutiskirje viikoittain, muista twitter, instagram, youtube, pinterest ja facebook. Lähetä kortteja, tee vlogia, tapaa ihmisiä, ota osaa tapahtumiin. Älä unohda hyvänteleväisyyttä! ”Niin; sun työ on olla sosiaalinen! Mitä enemmän näkyvyyttä, sitä parempi.” Opettele lähialueet ulkoa, tiedä tulevista kaavamuutoksista ja kouluista. Harjoittele myyntipresentaatiota, harjoittele tarjouspresentaatiota. Opettele kaavakkeet ja muistathan että niitä webbisaitteja joissa on ihan pakko olla näkyvillä on lähemmäs kymmenen. Rakenna kaikkiin sivusto ja muista video – aina video. Mieti mikä on sun persoonallinen lähestymistapa markkinointiin, mitä haluat kertoa ja minkälainen tyyppi on just sun asiakas. On ihan ookoo sanoa ei. Harjoittele niitä presentaatioita ja opettele kaavakkeet ulkoa. Käy ainakin 25 myytävässä asunnossa viikoittain, kirjaa plussat ja miinukset. Tee hinta-arvio jokaisen ystävän kodissa ja esitä se. Tee yhteistyötä kokeneen välittäjän kanssa ja muista pitää ainakin kolme asuntoesittelyä kuukaudessa. Erotu muista! Ole omanlainen. Lähetä kiitoskortti videolla.

Erotu!!!


Perjantaina olen istunut koulutuksessa koko viikon ja ruuhkassa vähän päälle. Takki on aika tyhjä ja tehtävien asioitten lista kasvaa kasvamistaan. Amerikkalainen välittäjä ostaa ja myy koko osavaltion alueella, ylitse yritysrajojen. En välitä vain oman firman tuotteita vaan ihan yhtälailla kaikkien muiden. Kuulun useampaankin yhdistykseen ja sen myötä saan käyttää nimeä ”realtor”, fantsua joo – valtaosa välittäjistä ei saa käyttää tätä nimikettä, mutta vaatimustaso kasvaa tittelin myötä. Meillä on toisenlaiset standardit kuin muilla.

...niin sanoinko jo... Erotu!!!!!!


Sähköpostiin kolahtaa kaksikin työtarjousta entiseltä työnantajalta. Olen otettu ja aika innostunutkin, mutta samalla takaraivossa kolkuttaa ettei vuorokauden tunnit riitä tälläkään hetkellä yhtään mihinkään. Mutta kukapa ei haluaisi kouluttaa uusia potilaskoordinaattoreita tai äitiyslomasijaistaa neurokirurgian yksikön kirurgiakoordinaattoria? Mä ainakin haluaisin.

Haluan lisää tunteja vuorokauteen! Ainakin kymmenen... Pyykit on taas viikkaamatta ja kaikki penkoo niitä puhtaan pyykin koreja. Meillä jokaisella on omansa. Aamulla paistaa aurinko ja saatan laumani koulubussille. Useampi vastaantuleva auto hidastaa avaa ikkunan ja huutaa huomenet. Pysäkillä juttelen monen vanhemman kanssa. Martta saa taas kehuja ja moni joka on aina pelännyt koiria taputtelee tätiä. On ensimmäinen ihan oikea kevätpäivä. Kävelen Martan kanssa takaisin kotiin, vilkutan taas muutamalle vastaantulijalle ja huikkaan huomenet takapenkeillä istuville lapsille. Puolisen tuntia myöhemmin juttelen mukavia kahvikojun jonossa seisovalle miehelle. Me puhutaan perjantaista ja keväästä ja auringosta. Kun tulee mun vuoro vaihdan kuulumiset myyjätytön kanssa. Lopuksi toivotetaan hyvät viikonloput.


Mä haldaan tän kyllä. 

Ehdin kuitenkin myös luokkaretkelle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...