Siirry pääsisältöön

ihanat, mahtavat vanhemmat

Meidän kouluun tarvitaan uusi leikkiteline vanhan 80-luvulla asennetun puisen telineen tilalle. Sen lisäksi että vanha teline on jo aika uupunut, puolimätä ja aiheuttaa käyttäjilleen kirjaimellisesti tikkuja takapuoleen, houkuttelee se puoleensa myös ampiaisia.

Tän on jo aika mennä - Kuva PTA


Koulupiiri ilmoitti että fyrkat on loppu, tai siis että ne menee niitten kolmen uuden koulun rakentamiseen ja viiden koulun peruskorjaukseen. Vanhan romun voi sulkea lapsilta ja ehkä purkaa, ei muuta. Vanhempainyhdistys oli toista mieltä ja vanhempainyhdistyksellä on onneksi mahdollisuus esittää eriävä mielipide. PTA teki koulun kanssa diilin, että jos rahat löytyy, niin ensi kesän aikana vanha leikkipaikka puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.

Kampanja uuden leikkipaikan tarpeesta aloitettiin joskus varhain keväällä. Tavoitteena oli kerätä jäseniltä, siis meiltä vanhemmilta ja paikallisilta yrittäjiltä tarvittava summa. Muutama viikko takaperin me jonotettiin tiistai-iltana pizzaa koulun varainkeruu tapahtumassa. Myydystä pizzasta MOD lupasi lahjoittaa 20% koulun leikkipaikan hyväksi. Paikalla taisi olla koko koulu opettajien tarjoillessa, toimistosihteerin pyyhkiessä pöytiä ja Reksin jututtaessa jonottavia perheitä. Rahaa kertyi illan aikana vajaat seitsemänsataa taalaa.

Pizzalla


Fun Run on järjestetty kerran aikaisemmin. Silloin koulu tarvitsi uudet tietokoneet oppilaille. Tänä vuonna juoksutapahtumassa juostiin leikkipaikan hyväksi. Vähän nihkeästi kaivoin Fredden kuvetta, onhan tässä ollut näitä firman perustamiskuluja tonni jos toinenkin, mutta kaivoin kuitenkin. Kun tapahtuma oli perjantai-iltapäivänä pulkassa, tuli koululta viesti jossa kiitettiin niin lapsia kuin vanhempiakin. Keräyksen loppusumma oli $32.297,37 ($53,47/oppilas). Tättiksen luokka keräsi eniten rahaa $2985, keskimäärin $149,25/oppilas. Musta on aina ollut huikeeta tää yhteen hiileen puhaltaminen ja tekemisen meininki.

Koulun maskotti Wolfie ja juoksijat sinisissä paidoissaan - Kuva Sophia Lau


Viime viikolla lauma tuli kotiin koulusta ja kertoi että mun nimi oli kuulutettu koulussa kesken päivän niitten vanhempien joukossa, joita haluttiin kiittää vapaaehtoistyöstä koulun hyväksi. On hyvä muistaa että olin syksyn edelleen kokopäiväisesti töissä, enkä todellakaan ehtinyt näyttää naamaani vapaaehtoisena muuten kuin iltatilaisuuksien lipputiskillä. Alkukevään sen sijaan olin säännöllisesti kummankin pojan luokassa niin luonnontieteiden, kuin matikanopetuksenkin puitteissa. Huomenna lähden retkelle Tättiksen luokan kanssa. ”Kissa kiitoksella elää” sanois moni, mutta kyllä omaa mieltä lämmitti melkoisesti kiitoskortti ja pinssi jonka laitoin kassialman laukun koristeeksi, ja kutsuttiinhan mut kahvillekin. Samoin iloa tuottaa kävellä koulun pihan poikki lasten tervehtiessä ja huikatessa että sä olet Ollipollin ja Kentsun ja Tättiksen äiti! – Niin olen.


On suorastaan superia tehdä nyt duunia, jossa työ joustaa, ei vain lasten välttämättömien tarpeiden vaan myös muun kohdalla. Mä voin sanoa että tää on mulle tärkeetä ja tehdä sitten sitä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...