Siirry pääsisältöön

kuukauden kymmenen: heinäkuu


Vastaus kymmeneen kysymykseen. Salamatkustajan Satu haastoi muutkin vastaamaan näihin ja tässä ne nyt on, alkukuun kuvien siivittämänä. Näitä olis tosiaan ihan kivaa lukea lisääkin - vink, vink!

Meidän tanssija tanssii koko kesän.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:

Miten ihmeessä voi olla jo heinäkuu? Oikeesti! Kesä ei ole edes alkanut ja eletään jo melkein heinäkuun puoliväliä. Muistan kuinka mummi aina toukokuussa jo huokaili että kohta on juhannus ja sitten syksy.

Itsenäisyyspäivän viettoa asiaan kuuluvissa varusteissa.


Tämän kirjan aion lukea:

Ai minkä kirjan? Pitääkö mun ehtiä lukea? Voi kun lukisinkin. Taidan hyppiä siitä mistä aita on matalin ja tyytyä Kodin Kuvalehteen. Enhän mä mitään ehdi lukea kun kaikki illat menee lasten kanssa telkkaria katsoessa. Ratsastan nyt ainakin pari vuotta sillä että kuuntelin äänikirjana Michelle Obaman.

Sen lisäksi että se osaa tanssia siitä on kehkeytynyt ihan loistava kakkuleipuri.


Työasia, jonka aion saada valmiiksi:

Auki olevat kaupat pulkkaan ja katse kohti tulevaa. Assari kysyi kuka tuuraa ja vastasin liimaavani puhelimen superliimalla omaan takapuoleeni – minä tuuraan minua.

 Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:

Meidän uudet nettisivut nyt vaan on niin surkeat eivätkä kovin käyttäjäystävälliset oli sitten kummalla puolella ruutua tahansa. Jospa ne vielä jonakin päivänä.

Kesäillassa naapuruston kanssa.


Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

Mä en ole mikään mietelausetyyppi, mutta lempisanani voi jakaa taas kerran. ”Petrichor” – sateen tuoksu. Sitä on tänä kesänä saatu enemmän kuin riittävästi. 

Ruoka, jota aion kokeilla:

Terhin vegaaniset kukkakaaliwingsit. Mä oon kerran syönyt kukkakaaliwingsejä paikallisen superkeittiömestarin ravintolassa ja olen siitä saakka haaveillut jostakin vastaavasta.



Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:

Mä mitään suunnittele. Suunnittelenko mä jotakin? No, ainakin suunnittelen asiakastilaisuutta syksylle mutta ehkä tässä välissä suunnitelma on lähinnä se loma jonka Fredde on suunnitellut ihan kokonaan. Tuskin maltan odottaa että keskiviikkona hypätään autoo ja ajetaan Kanadaan.

Ollipollin kuukauden tavoite on oppia neulomaan. 


Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:

Tähän pitäis kirjoittaa jotakin maailmoja syleilevää vähän niin kuin maailmanrauha missikisoissa tai maapallon pelastaminen tai sademetsät. Mun ristiriidat on kuitenkin arkisempia, se että rakastan pullaa mutta yritän syödä sitä vähän vähemmän – koska terveys ja vyötärö. Ristiriitaista on myös se että naapurin pulla näyttää aina paremmalta kuin oma valinta. Siinä mä sitten istun ja mietin että miksi otin tän mantelipullan kun mansikkaviineri näyttää niin paljon herkullisemmalta.

Stranger Things - koukussa ja pahasti. 


Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:

Kamalan vaikeita kysymyksiä. Olen saavuttanut aika monta isoa tavoitetta viimeisen vuoden sisään. Olen onnistunut perustamaan yrityksen joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa ja se on ihan mieletön saavutus. Siinä sivussa olen voittanut muutaman palkinnon ja vaikka se kuulostaa tosi pieneltä niin siirto toimistolla sinne lasioven taakse oikeeseen toimistoon oli iso merkkipaalu, sellainen josta en vielä kaksi vuotta sitten osannut edes haaveilla. Silloin oli ainoa tavoite olla lopettamatta ja saada pää jotenkin pysymään pinnalla. Seuraava tavoite on kehittää ja kasvattaa yritystoimintaa ja se täysin absurdilta tuntunut ajatus siitä että mulla voisi olla oma tiimi ei enää tunnu täysin mahdottomalta. Seuraava tavoite lienee siis se Managing Brokers License, siihen tosin on vielä ainakin vuosi aikaa.

Ai heinäkuun tavoite? No mennä lasten kanssa uimarannalle.

Tän miehen tavoite kiteytyy tässä. Elokuussa skeittileirille viikoksi. 


Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:

Loman Kanadassa ja sen että meillä oli aikaa tehdä asioita yhdessä, kiireettömästi. Toivon että tämä on sellainen lapsuuden kultainen kesä jostä jää muistijälki, sellainen jonka he ehkä haluavat toistaa lapsilleen... hitaita aamuja, yhdessä katsottu tv-sarja johon jäätiin kaikki koukkuun, loputtomilta tuntuvat iltapäivät naapuruston lasten kanssa leikkien, uimaranta ja jäätelö.

Nuttu nurin ja onni oikein - lapsuuden kesät kestävät ikuisuuden. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...