Siirry pääsisältöön

oi ihana loma

Uskomattomia maisemia.



Seuraan mäkeä alas hyppelehtivää lasta katseellani. Sen veli menee perässä ja mietin että koska se kaatuu mutta ei se kaadu se hyppelehtii hetken veljensä perässä ja palaa sen jälkeen kulkemaan mun ja Fredden kanssa. Poika muistuttaa vähän lenkillä olevaa koiraa kirmatessaan edelle ja palatesssaan sen jälkeen juosten taas tarkistamaan missä me muut tullaan... jannu taitaa kulkea kolminkertaisen matkan meihin muihin nähden. Esiteini tulee vähän matkan päässä meidän perässä. Fredde seuraa sen kulkemista kun se kyllästyneen oloisena seuraa meitä, välimatka pysyy samana koska kukapa nyt haluaisi meidän kanssa kulkea. Sellainen seurue me ollaan, yksi edellä ja viimeinen parikymmentämetriä muiden takana.

Tällä jannulla riittää virtaa... kuljettu on kuitenkin jo aika hyvä matka ja tämä mies juoksee myös ylämäkeen.


Meidän oloinen loma. Mä aina välillä haaveilen rantalomasta. Sellaisesta johon kuuluu riippumatto ja meri, käteen drinksu. Muuta tekemistä ei ole kuin vaeltaa aamulla siihen riippumattoon ja iltapäivästä takaisin cabanalle syömään, tai ehkä ravintolaan. Haaveilen ja samalla tiedän oikein hyvin ettei meistä olis sellaiseen. Jaksaisin yhden aamupäivän, Fredde ei sitäkään ja sen jälkeen pitäis löytää jotakin tekemistä.

Kesäkelkkailu on kivaa.


Siksi meille sopii tämä. Kolmas kerta putkeen aktiivilomalla Kanadan Whistlerissä, talviurheiluparatiisi josta on kasvanut kesäkohde. Silloin ekalla kerralla - vuonna 2004 kai - kesällä haikattiin, ei juuri muuta, kyläkin oli kooltaan murto-osa nykyisestä. Nykyään kuhinaa ja aktiviteettia on ihan samaan malliin kuin talvellakin ja meidän päivät täyttyi vaelluksista, pyöräilystä, uimisesta, shoppailusta, kahviloista, ravintoloista... you name it. Aktiivikello mittasi päälle 20,000 askelta jokaiselle päivälle, vaelluspäivänä tuli kiivettyä 41 kerrosta. Ensi kesänä Kentsu saa ottaa skeittinsä mukaan, niin houkuttelevalta skeittipuisto näytti ja Tättis on vannottanut että se tahtoo, haluaa lähteä kokeilemaan alamäkipyöräilyä. Meillä on vielä paljon kokematta alkaen mönkijäsafarista ja yövaelluksesta, päättyen zipliningiin (vaijeriliukuun). Mulla on myös haaveissa koko päivän ratsastusvaellus vuorilla.

Whistler on tunnettu myös vuoden 2010 talvikisoista.


Aamulla muut nukkuu. Vedän shortsit ja t-paidan päälle ja lähden koiran kanssa metsälenkille. Ennen kuin pujahdamme metsään, seuraan kylän läpi kulkevia nuoria, monot kaulan ympärillä ja sukset olkapäällä. Jäätiköllä pitää olla aikaisin, ennen kuin aurinko pehmentää lumen. Täällä harjoittelevat talviurheilulajien tulevaisuuden toivot - kesälläkin. Metsäpolulla tulee vastaan muitakin varhaisia kulkijoita, aktiivilomakohteessa kun monen päivä alkaa varhain. Osa kulkee itseni tavoin koirien kanssa, toiset juosten tai pyörällä. Kuljen takaisin kylään, pysähdyn leipomossa ostamassa tuoreen leivän ja pullaa aamukahville ennen kuin palaan asunnolle. 

Squamish ja Lil'wat heimojen kulttuurikeskuksessa päästiin muunmuassa punomaan köyttä seetrin kaarnasta.


Takana neljä ihanaa lomapäivää. Niin, kokonaista neljä, niistäkin osa viikonloppuna ja yhden päivän olin aika tarkkaan kiinni sähköpostissa. Ensi vuonna uudestaan, niin noi lapset taisi jo päättää, ja se sopii meille aikuisillekin oikein hyvin.

Aamulenkillä



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää