Siirry pääsisältöön

Seattle - autioitunut kaupunki




Ei mulla ole kauheesti mitään sanottavaa, siis oikeesti. Olla möllötetään ja odotetaan koska määräyksiä tiukennetaan entisestään Kalifornian ja New Jerseyn malliin, valtaosa paikoista on jo kiinni, ja me ollaan perheenä oltu kotosalla enemmän tai vähemmän jo pari viikkoa. Enemmän siten että lapset on olleet kotona ja Fredde, vähemmän siinä kohdassa että minä tein töitä vielä reilu viikko sitten asiakkaitten kanssa kasvokkain. Sen jälkeen vähä vähältä kaikki on siirtynyt etäilyyn. Vaikka kuvernööri ei ole käskenyt kaikkia kotiin, on osa kaupungeista tehnyt sen itsenäisesti. Sitä mä vaan mietin että mihin ne Seattlessa meinaa laittaa kaikki ne kodittomat jos ulkona liikkuminen kielletään? Kerätäänkö ne massoina jonnekin halliin vai unohdetaanko heidän sinne telttakyliin ja katujen varsille?

Meidän naapurusto seurasi tätä meidän kaupunkia ja sulki yksityiset puistot lähettäen teinilaumat koteihinsa samalla muistuttaen että ulkoilla toki saa – oman perheen kesken. Vaikka päätökset ovat edelleen monessa ihmisten oman järjen varassa, on valtaosa ihmisistä osoittautunut sangen järkeviksi ja kaupunkien keskustat ovat hiljentyneet. Poikkeuksiahan nyt on aina ja kaikessa, niitä jotka ei nyt vaan välitä, mutta suurin osa onneksi välittää.

Eilen illalla me kokeiltiin virtuaalista kyläilyä ja skoolattiin ystävän synttäriskumpat facetimen välityksellä. Kaksi tuntia siinä vierähti jutustellessa ja koronaa päivitellen. Seuraava vastaava tilaisuus on keskiviikkona meidän naisten illalliskerholla ja huomenna Ollipolli testaa tätä terapiassa. Karate sillä jo oli torstaiaamuna videopuheluna. Mietin että oliskohan meidän eläinlääkärilläkin etävastaanotto kutisevalle koiralle?




Eilen aamulla, kun tuntui että seinät kaatuvat päälle, me lähdettiin valokuvausretkelle Seattleen. Kaikki kuvat hiljentyneestä kaupungista on otettu autosta, suljetun lasin takaa. Kahvit haettiin Starbucksin autokaistalta maksaen ne puhelinsovelluksella ja koskematta mihinkään.










Kommentit

  1. Hiljaisen näköistä on sielläkin. Toivottavasti tästä eristyksestä joskus selvittäis ja uskaltais alkaa taas liikkumaan normaalisti.

    Siihen koiran etälääkäriin muuten :D Suomessa jotkut eläinlääkäriasemat tarjoaa ihan normaalistikin, ilman tätä poikkeustilannetakin siis, etälääkäripalveluja. Videoyhteys eläinlääkäriin, mahdollisesti kuvaa eläimen vaivasta ja ihminen kuvailee, mikä on ongelman nimi. Ja eläinlääkäri joko opastaa tulemaan näytille tai antaa hoito-ohjeet ja mahdollisen reseptin puhelimessa. Toimii kuulemma tosi hyvin. Joten jos ei oo siellä vielä konsepti, kannattaa ehkä ehdottaa!
    Joku koira tai vaikka kissakin vielä on suht helppo kiikuttaa lääkäriin, mutta pienemmille eläimille ja eksoottisille helpompi ja stressittömämpi tapa ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kuvernööri käski loptkin yritykset suljettavaksi ja kaikki kotiin. Ulkoilla saa ja ruokakaupat ja apteekit pysyy auki.

      Koiran lääkäri järjestyi etänä, varmasti näitä etäpalveluita järjestyy jatkossa helpommin myös ilman kriisitilanteita. Kokeillaan uutta lääkettä tähän mystiseen vaivaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...