61. päivää koronaa - kaikki hyvin

Pyykkiä tulee silti.

Myönnän auliisti, ja monen avoimeksi kauhuksi, että meidän kolme lasta on olleet yöpaidoissa nyt 39 päivää. Kyllähän nyt päivävaatteisiin pitää vaihtaa sanoo poikien englantilainen kummitätikin. Ai miksi, kysyn minä... pyjama on mukava ja sen voi vaihtaa puhtaaseen vaikka jokainen ilta, niin että yöpaidoissa on oltu. Yöpaidoissa on käyty metsäretkellä, pyöräretkellä ja kävelyllä. Yöpaidassa on osallistuttu karatetunnille ja terapiaan, ja ihan helposti vielä, tosin nyt kun ilmat ovat lämmenneet vaihdetaan shortsit ja t-paidat päälle ulkoillessa, lähinnä d-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Yöpaidoista huolimatta päivittäin pestään hampaat kahdesti, harjataan hiukset ja peseydytään, niin että on joku roti sentään.

Pakko toki myöntää etten itsekään ole ollut niissä niin sanotuissa oikeissa vaatteissa kuuteen viikkoon. Pukeutumiseksi riittänee legginsit ja huppari tai shortsit ja t-paita, sellaiset mukavat ja joustavat shortsit. Viimeiset kynsilakat hinkkasin pois varpaista eilen kun katsottiin elokuvaa ja mietin että yksi tärkeä oppi näille kolmelle on ettei pandemian väijyessä kulman takana kannata tosiaankaan laittaa kirkkaanpunaista kestolakkausta varpaisiin. Ja kyllä, täällä moni mieskin lakkaa varpaankynnet.

Meillä on oikeastaan nykyään aika mukavaa. Näiden viikkojen aikana kolmikko on oppinut paljon tärkeitä taitoja. Ne osaa nykyään pestä pyykkiä, siivota, leipoa ja paistaa munakkaan aamiaiseksi. Sillä pääsee loppupeleissä pitkälle, pidemmälle kuin monella koulussa opitulla taidolla. Itse en esimerkisi ole tarvinnut derivointia kertaakaan sen jälkeen kun kirjoitin ylioppilaaksi 30-vuotta sitten, mutta hellaa ja pyykinpesukonetta tulee käytettyä päivittäin.

Tättis halusi lukujärjestyksen ja tein sille sellaisen. Saatesanoina että järjestystä saa vapaasti muokata, pääasia on että asialliset hommat hoidetaan ja muuten voidaan olla yöpaidoissa kuin ellun kanat konsanaan.