Jokainen päivä,
kellon lähestyessä seitsemää ja meidän linnoittautuessa yhdessä olohuoneen
sohvalle, totean ääneen että me ollaan selvitty taas yhdestä päivästä ja aika
kun näistä viikoista ja kuukausista tulee muistoja on taas hetken lähempänä.
Ensimmäisten viikkojen kipuilun jälkeen elämä on löytänyt uuden uomansa, sen
jonkinlaisen normaalinsa poikkeuksellisissa olosuhteissa.
 |
| Rapsutuksia. |
Muistan jotenkin
poikkeuksellisen elävästi omat ajatukseni meidän vanhempainyhdistyksen hallituksen
ensimmäisen videopalaverin aikana maaliskuun 6. Rehtori puhui siitä miksi koulupiiri
ei vielä ollut tehnyt päätöstä koulujen sulkemisesta ja arveli samaan
hengenvetoon että viikon päästä tuskin enää käydään koulua. Rehtori oli
oikeassa. Ilmoitus koulujen sulkemisesta kolmen piirikunnan alueella tuli
seuraavan viikon puolivälissä, muutamaa päivää sen jälkeen kun omat lapset
olivat jo jääneet kotiin. Vanhempina meistä tuntui hullunkuriselta lähettää
lapsia kouluun tilanteessa jossa olimme kumpikin käytännössä siirtyneet
tekemään töitä kotoa, Fredden toimisto ja asiakkaiden toimistot olivat
sulkeneet ovensa jo puolisentoista viikkoa aiemmin. Nyt lasten viimeisestä
koulupäivästä on vierähtänyt jo yli kuukausi.
 |
| Vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous. |
Ensimmäinen
viikko oli helppo. Kotikoulu sujui ponnekkaasti jo ihan sen takia että päätös
oli meidän, ei viranomaistahon. Lapset viihtyivät kun kaikki oli uutta ja jännää,
vasta silloin kun kuvernööri ilmoitti laittavansa käytännössä koko osavaltion
kiinni, iski meidän jokaisen tajuntaan ymmärrys siitä että väliaikainenkin voi
kestää paljon pidempään kuin kukaan meistä osasi ajatellakaan. Kukin kapinoi
omalla tavallaan, minä istuin autossa pihalla, kuuntelin John Denveriä, itkin ja
lauloin mukana. Kun kuvernöörin määräystä jatkettiin kuukaudella ja koulujen
ilmoitettiin pysyvän kiinni lukuvuoden loppuun, oli tilanne helpompaa hyväksyä,
olihan se ollut jo oletettavaakin. Jäähyväiset oli tehty jo aiemmin.
Jäähyväiset kevätretkille, puistopiknikeille, tanssinäytöksille ja
uimarannoille.
Ulkona paistaa
kevätaurinko. Virallisesti lapset ovat kevätlomallaan, mutta jotta elämässä
pysyy jonkimoinen tolkku, ollaan me silti tehty vähän myös koulutöitä. Lampaanviulu
odottaa jääkaapissa pääsiäissunnuntaita ja autotallin hyllyihin on kätketty
suklaamunia, niitä joita tilasin saksalaisesta suklaakaupasta.
 |
| Onneksi on kevät. |
Jonkinlainen
alkusokki tuntuu laantuneen kaikilla. Yksisuuntaisista käytävistä kaupoissa on
tullut arkea, samoin siitä etteivät ihmiset kohtaa toisiaan jalkakäytävillä
vaan vaihtavat toiselle puolen tai siirtyvät kadulle. Arkipäivää on tullut myös
siitä että lähtiessään pakolliselle apteekki- tai lemmikikauppakäynnille,
käteen vedetään autossa kumihanskat ja naamalle maski. Vastapuolella on samat
varusteet. Kotona pakkaukset pyyhitään alkoholipyyhkeillä ja vaatteet laitetaan
suoraan pesuun. Ruokakaupassa me ei olla käyty enää viikkoihin vaan ruoka
tilataan netistä ja toimitetaan joko kaupan ovelle tai kotiin meidän oven ulkopuolelle, sitten pyyhitään taas
niitä pakkauksia.
 |
| Kaupassa. |
Yhdysvaltain
länsirannikko tuntuu hoitaneen asiat hyvin. Monessa muussa osavaltiossa tilanne
on toinen ja kaikki länsirannikon kolme osavaltiota on antanut osan
hengityskoneistaan enemmän tarvitsevien hyväksi. Täällä vasemmassa yläkulmassa
sairaaloissa on edelleen reilusti tilaa, eikä valmiiksi rakennettuja
kenttäsairaaloita ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut ottaa käyttöön lainkaan.
Puutetta ei ole hengistyskoneista ja sairaalapaikoista vaan suojamaskeista,
niitä säännöstellään edelleen. Muualta katsottuna on vaikeaa hahmottaa että
tässäkin asiassa Yhdysvallat on liittovaltio, että jokaisessa 50:ssä
osavaltiossa kuvernööri vetää ne suurimmat linjaukset siitä koska ja miten
toimitaan, mikä on auki ja mikä kiinni, ja minkälaisen rangaistuksen sääntöjen
rikkoja saa.
Huomaan
ajattelevani usein omia isovanhempiani ja vanhempieni lapsuutta. Huomaan
tiettyjä yhteneväisyyksiä vaikka tänään meidän vihollisemme uhkaa koko maailmaa
ja me kaikki taistelemme yhdessä rintamassa sitä vastaan. Silti sokeria saa
ostaa vain yhden pussin, jos sitä nyt ylipäätään on tarjolla ja hihkun ilosta
kun kauppalastissa on kuin onkin tuoreita kananmunia, sekään kun ei tällä
hetkellä ole mikään itsestäänselvyys.
 |
| "Lomalainen" |
Kommentit
Lähetä kommentti