olipa päivä

 

HERÄSIN kuuden aikaan innostuneena siitä että sain viimeinkin kokeilla kulkemista vain yhdellä kyynärsauvalla. Päästin koiran pihalle ja ruokin sen ja kissan kahvin tippuessa. Ennen aamiaista juon jokaisena aamuna yksitoista kupillista laihaa pannukahvia samalla kun vastailen sähköposteihin ja katson mitä päivä tuo tullessaan. Tänään sataa ja tuntuu syksyiseltä vaikkei vielä edes ole syksy. Aamiaiseksi on tuoretta hapanjuurileipää, marjoja ja keitettyjä munia. Hapanjuurileivonnasta on tänä vuonna tullut trendikästä, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kotonahan me kaikki ollaan ja mitä muuta meillä on kuin aikaa.

 

KAHDEKSALTA seisoin unisen Tättiksen kanssa vesisateessa koulun jumppasalin ulkopuolella jonottamassa koulukuvaan pääsyä. Mietin että pitikin sataa juuri tänään. Ovella ne sanoi ettei vanhemmat pääse sisään, vastasin että ajattelin nyt kuitenkin mennä ja menin. Ei tällä kertaa tarvinnut edes muistuttaa lapsen erityisopetussuunnitelmasta. Joskus tarvitsee. Puhelimessa neuvoin ystävää tietokoneen hakemisessa ja koulukuvassa. Hänen poikansa aloittaa yläkoulun ja niin rakennus kuin toimitatavatkin ovat vieraita. Muistan miten hermostuneita me oltiin Tättiksen kanssa vuosi sitten.

 

PÄIVÄN OHJELMASSA on tutusti markkinointia, sähköposteja ja ajatustenvaihtoa asiakkaitten kanssa. Kysyin asiakkaalta sopiiko näyttö lauantaille. Näin koronan aikana kaikki näytöt ovat etukäteen sovittuja yksityisnäyttöjä. Assari taas kysyy mielipidettä uudesta nettisivusta ja markkinointitiimin kanssa käydään keskustelua kylteistä. Laiskasti leikin samalla kissan kanssa sen vaatiessa huomiota. Tuntuu uskomattomalta että meidän pikkurotta täyttää reilun viikon päästä vuoden. Rakas työtoveri soittaa ja kysyy saako vähän aikaa kaataa likavettä mun korvaan ja vastaan hymyillen että ihan milloin vaan. Joskus on puhdistavaa puhua kollegan kanssa ja haukkua kaikki alusta loppuun. Välillä täytyy saada vähän valittaa. Vaihdan kuulumisia myös poikien kummitädin ja toisen rakkaan ystävän kanssa. Poikkeuksellista on se ettei mulla ole kalenterissa yhtään videopuhelua. Sen sijaan vietän puolitoista tuntia koulupiirin presentaatiovideota katsoessa. 

 

FREDDE istuu mua vastapäätä ja palaveeraa erilaisten tiimien kanssa tauotta. Mietin miten sen pää pystyy erottelemaan kaikki palaset toisistaan. Mun vastatessa puhelimeen se nappaa koneensa ja siirtyy poikien huoneeseen niitten työpöydän ääreen. On kuitenkin ihan mahtavaa jakaa sama työtila ja päivän aikana keskustella työasioista ja sparrata toisiaan. Vaikka Yhdysvaltain työttömyysluvut on otsikoissa on täällä meidän kuplassa tilanne se että useimmat ovat kiireisempiä kuin koskaan ja oman alueen työttömyys on vähäistä.

 

LAPSET käyttävät Martan lenkillä. Tättiksen ohjelmassa on tunti matikkaa samalla kun pojat lukevat. Kentsu lukee Tolkienin Hobbittia ja Ollipollilla on menossa Nälkäpeli. Sitten ne pelaa ja tiktokkaa. Tättis leipoo kurpitsamuffinsseja. Ne on taivaallisia ja syön kaksi. Iltapäivästä Fredde pelaa lasten kanssa Menolippua ja Tättis voittaa taas. Se voittaa aina kaikki lautapelit ja aiheuttaa aina välillä hienoista hermostumista muissa. Ollipollin erityisopetussuunnitelmatiimin vetäjä laittaa viestiä ja me sovitaan palaveri maanantaille tiimin kanssa. Sama palaveeraaminen on edessä kaikkien kolmen kanssa ja salaa pohdin miten ne on ajatellut tukea Tättistä etänä, ehkä niillä on jotain ryhmäkeskustelutuokioita muitten samanlaisten lasten kanssa. Eniten tukea meidän lapsista tarvitsee kuitenkin Kentsu jolle etäopetus on haasteellista ja matematiikka takkuaa.

 

ILLALLA tehdään yhdessä pizzaa, onhan perjantai. Aamusta asti kohotettu pizzataikina kaulitaan viideksi pohjaksi ja pöydällä odottaa täytteeksi katkarapuja, kinkkua, brietä, mozzarellaa, basilikaa, oliiveja, artisokkaa ja itse keitetty valkosipulinen tomaattikastike. Vain Kentsu on tylsä ja haluaa pizzaan vain tomaattikastiketta, kinkkua ja juustoraastetta, muilla on enemmän seikkailunhalua. Pizzat paistuvat pizzauunissa meidän jutellessa keittiön saarekkeen ympärillä. Apple TVstä katsotaan pari jaksoa Modernia Perhettä jäätelön kanssa ennen kuin kaikki vetäytyvät makuuhuoneisiinsa lukemaan ja rauhoittumaan unille.

LUEN vanhan ”OlipaPäivä” blogikirjoituksen ja mietin miten valtavasti elämä on muuttunut. Meillä on useimmiten kivaa lasten kanssa. Tättiksestä on kasvanut ihan mieletön nuori nainen jonka kanssa me jutellaan politiikasta, rasismista ja elämästä. Kun meidän mielipiteet välillä eroaa toisistaan muistutan että nuorissa on tulevaisuus ja meillä vanhoilla pieruilla on vanhojen pierujen ajatukset joita sietääkin vähän ravistella. Ja pojat, Kentsu osallistuu näihin poliittisiin keskusteluihin intohimoisesti kun Ollipolli taas on vielä autuaasti pihalla maailman menosta ja uutisten sijaan lukee mieluummin uusista videopeleistä. Se onkin ainoa meidän kolmikosta joka on edelleen sitä mieltä ettei koskaan muuta pois kotoa ja haaveilee ammatista Starbucksin baristana, siinä missä Tättis haluaa ihmisoikeusasianajajaksi tai lääkäriksi ja Kentsusta tulee tällä tietoa psykologi.