Siirry pääsisältöön

onneksi joululoma on ihan pian

 


Lapsi istuu aamupalapöydässä sen oloisena että olisi voinut nukkua vielä muutaman tunnin. On maanantaiaamu ja kello vähän jälkeen kahdeksan. Aamiaiseksi on tuoretta leipää ja edellisen aamun vohveleitten rippeet. Huhuilen jannuja liittymään seuraan. Toinen konttaa jossakin olohuoneessa kissan perässä ja se toinen, se on se lapsi jonka kahden vuoden kuluttua saa ylös sängystä vain kippaamalla sängyn. Vielä pari viikkoa joululomaan, kyllä me selvitään tästä.




 

Etäkoulu on alkanut maistumaan puisevalta ja kamera lipsahtaa kiinni turhan usein. Nalkutan ja muistutan ja sitten luovutan. En jaksa, eikä taida jaksaa kukaan muukaan. Yläkoululaiset taitavat käydä koulua liki poikkeuksetta joko sängyllä tai sohvalla maaten eikä meidän yläkoululainen ole mikään poikkeus. Välillä kysäisen että voisko harkita suihkussakäyntiä, poimien samalla lattialta vaatekertoja pesuun. En muistuta pyykkikorin olemassaolosta tai huoneen sotkusta, en jaksa. Pick your battles - valitse taistelusi - ne sanoo täällä, se on hyvä neuvo. Lapsi lupaa käydä suihkussa koulun jälkeen. Pojat nyt sentään vielä jaksavat, ainakin useimmiten, pukeutua ja istuvat jopa pöydän ääressä koulussa. Alakoulussa on toisenlaista, vielä ei tartte olla viilee, vielä ei tule vastaukseksi; ihan sama, mitä välii tai huonona päivänä fuck you. Kyllä nekin ehtii vielä siihen vaiheeseen.




 

Yläkoululta tulee sähköpostia jannuille. Ilmoittautuminen yläkouluun alkaa huomenna ja vaikka ne tietysti siirtyy automaattisesti alakoulusta yläkouluun on meillä mahdollisuus tässä vaiheessa vaikuttaa valinnaisainepaketteihin. Jos lomakkeita ei täytä, on riski että löytää itsensä koulun kamariorkesterista, puhallinorkesterista tai kuorosta, eikä se kuulosta kummastakaan kovin houkuttelevalta. Toinen pojista haluaa vaihtaa liikuntatunnit tanssiin ja molemmat haluavat sen valinnaisainepaketin missä on köksää, kuvista, jotain insinöörijuttuja ja sitten se sama kurssi josta en vieläkään tiedä mitä siellä opiskeltiin eikä Tättiskään osaa sanoa mikä sen kurssin tarkoitus oli, sen muistan että opettajalla oli kauheesti kuulemma meikkiä ja että se oli aina ihan hermona ja huusi.




 

Kaksi viikkoa joululoman alkuun. Jaksaa, jaksaa, jaksaa...




 

Ajatus siitä että lapset olisivat palanneet kouluihin vielä tänä syksynä tai heti joululoman jälkeen tuntuu nyt lähinnä huonolta vitsiltä, tilanteessa jossa tartuntoja seurataan silmä tarkkana ja kuvernööri uhkailee osavaltion sulkemisesta. Aika suljettuahan täällä on nytkin, kaikki kynnelle kykenevät tekevät töitä kotoa, ovat tehneet jo 9 kuukautta, tai 39 viikkoa, tai 275 päivää. Koulut ovat kiinni, ravintolat saavat tarjoilla vain terasseille tai mukaan, kaupoissa saa olla korkeintaan neljännes asiakaskapasiteetista ja kaikki sisäliikunta on joko kiinni tai tapahtuu etänä. Olemme oppineet tekemään kaiken etänä, jopa ne jokavuotiset joulubileet.




 

Viikonloppuna ajoimme jakamassa asiakaslahjoja, kuvitus siltä retkeltä viimeist' kuvaa lukuunottamatta. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...