Siirry pääsisältöön

koiran kanssa kävelyllä

 

Jossakin kohden työpäivää, etenkin nyt kun lapset ovat palanneet kouluun jompikumpi ehdottaa kävelylle lähtöä. Useimpina päivinä on mahdollista löytää palavereiden välistä sen verran aikaa että me päästään yhdessä tiimipalaveriin polulle. Keskiviikkoisin usein kävelylle lähtee mun kanssa jannut, ja tietysti Martta, Martan lenkkihän tämä on. Reitti on useimmiten se sama, talvikuukausina on kuitenkin välillä niin märkää ettei metsään tohdi mennä, silloin kierretään se isompi kortteli asuinalueella. 

 

Reilun kahden kilometrin lenkkiin kuluu seurasta riippuen paristakymmenestä minuutista reiluun puoleen tuntiin, se alkaa kotiovelta ja päättyy joko samalle ovelle tai autotalliin jos matka oli kovin mutainen.





Koulupiiri tukee mielenterveystyötä kylttikampanjalla. Kylteissä muistutetaan että meistä jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä ja vaikka juuri nyt tuntuisi siltä että kaikki kaatuu päälle on huomenna kuitenkin uusi päivä. 




Meidän asuinalueella on useita lampia, puistoja, urheilukenttiä. Tällä retkellä kävellään urheilukentän ohitse, toiseen suuntaan mennessä tulevat vastaan koripallo- ja tenniskentät. 


Oikopolun kautta varsinaiselle metsäpolulle. Näitä metsäreittejä ylläpidetään asukasyhdistyksen, ratsastajayhdistyksen ja piirikunnan yhteistyönä. Näillä poluilla tormää usein ratsukoihin. 


Alkumatkasta kuljetaan voimalinjan huoltotietä. 




Paikoitellen on edelleen märkää, onhan meillä edelleen kevät. Metsässä on karttoja ja suuntaviittoja auttamassa uutta kulkijaa. 



Tässä kohdassa virallinen kulkureitti on niin märkä ja mutainen että metsän puolelle on syntynyt oikopolku. 


Paikoitellen havupuut kasvavat niin tiiviinä ettei talvinen lumisadekaan läpäise oksien rakentamaa suojakattoa. 







Metsästä putkahdetaan suoraan keskelle asuinaluetta. 






Takaisin aloituspisteessä. Omasta kävelyretkestään on kirjoittanut myös Katariina.

Meillä kävellään Yhdysvaltain länsirannikolla, Seattlen esikaupungissa Redmondissa. Seattle Metro on Yhdysvaltain 15. suurin kaupunkialue noin 4 miljoonalla asukkaallaan ja meiltä kotoa ajaa Seattlen keskustaan parissakymmenessä minuutissa. Omasta kotiosavaltiostani Washingtonista yli puolet (n. 89.000 km2) on metsää. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...