miksi, oi miksi

Tämän päivän tapahtumat ovat yksiselitteisesti ja puhtaasti järkyttäviä. Ensimmäinen reaktio oli ajaa koululle ja tuoda M kotiin, turvaan. Koko päivän se pyöri mielessä ja ajatukset oli kieltämättä niitten vanhempien luona, jotka olivat lapsensa näin karmealla tavalla menettäneet. Kouluammuskelu on saanut ymmärrettävästi uutistilaa kaikkialla maailmassa ja Facebook on täyttynyt niin osanotoista, rukouksista kuin kiivaasta väittelystäkin.  Näiden väittelyiden päällimäisenä kysymyksenä on olisko tämän päivän tragedia voitu estää? Olisko se vältetty toisenlaisilla aselaeilla? Olisiko se vältetty toimivammilla mielenterveyspalveluilla. Olisiko se voitu välttää tai estää? Peruuttaa sitä ei voi, valitettavasti. Tänä iltana monen elämä on järkyttynyt taas vähäksi aikaa ja on aivan liian monta perhettä joiden elämä on tänään muuttunut ikuisiksi ajoiksi, tulee olemaan ajanlasku ennen ja jälkeen. Edessä on vähimmilläänkin henkisen trauman hoito, monilla suuri suru ja hautajaisjärjestelyt.

Itse en usko siihen että aselaki tai niitten väljyys aiheutti tämän päivän tragedian. En usko että tiukennetuilla aselaeilla tämän kaltaiset tapahtumat loppuisivat ja voitaisiin alkaa puhumaan ajasta ennen ja jälkeen. Ken aseen haluaa, se sellaisen saa. Vältettäisiinkö tiukemmilla aselaeilla äkillisen vihan vallassa tehtyjä tekoja? Ehkä, mutta kyllähän niitävälineitä tappoon on muitakin kuin se ase.

Yleisesti on kai vallalla näkemys siitä, että täällä kuka tahansa voi kävellä kauppaan ja ostaa itselleen aseen. Kyllä ja ei.

Aselakeja säätelee ylimpänä perustuslain Second  Amendment (sori, en osaa kääntää): ”A well regulated militia, being necessary to the security of a free state, the right of the people to keep and bear arms, shall not be infringed.” Oikeus omistaa ja kantaa asetta on siis perustuslaillinen oikeus ja osa ns. Bill of Rights johon kuuluu 10 ensimmäistä amendmentia. Näissä siis esimerkiksi uskonnon vapaus, lehdistön vapaus, sanan vapaus, oikeus kokoontua jne. Laissa säädetään myös ettei rikollisilla, perheväkivaltaan syyllistyneillä, huumausaineiden väärinkäyttäjillä, mielisairailla tai maassa toistaiseksi oleskelevilla ole oikeutta omistaa tai kantaa asetta.

Lisäksi aseenkantolupia säädellään osavaltiotasolla ja joissakin osavaltioissa ihan piirikunnittain. Meidän osavaltio kuuluu omalla tavallaan näihin aika löysäkätisiin ja silti meilläkään ei voi ostaa pyssyä lähimmästä sekatavarakaupasta ja käsiaseen joutuu aina rekisteröimään. Lisäksi, jotta sitä käsiasetta voi kantaa mukanaan ladattuna tai farkkujen taskussa pitää olla erillinen aseenkantolupa. Konepistoolit ja katkaistut haulikot/kiväärit on yksiselitteisesti kielletty.

Tämän päiväisellä ampujalla oli mukanaan kolme asetta. Yksi konepistooli ja kaksi hänen äitinsä nimiin rekisteröityä käsiasetta... en tiedä sikälaisiä aselakeja sen tarkemmin, mutta villi veikkaus on siis yksi laiton ja kaksi laittomasti käyttöönotettua asetta.

Mistä meidän sitten pitäisi keskustella jos ei aselakien tiukentamisesta? Mun mielestä paljon järkevämpää olisi lähteä vaatimaan:

 a) aseiden asianmukaista säilyttämistä – patjan alla tai alusvaatelaatikossa ei ole sellainen. Biometrinen asekaappi sen sijaan on. Ainakin liittovaltio maksaa sen käytännössä takaisin ostajalleen palauttamalla maksettuja veroja sen ostokuitin verran.

b) jonkinlaista uudelleen harkintaa tai järjestelyä mielenterveyspalveluihin. Tänä päivänä pakkohoitoon voidaan määrätä ainoastaan henkilö joka itse vaatii itselleen pakkohoitoa tai on selkeästi vaaraksi joko itselleen tai ympäristölleen.

Miksi?

Aselakien tiukentaminen ei poista riskiä hullusta ammuskelijasta, ihan samalla tavalla kuin nollatoleranssi ylinopeuksiin ei poista ylinopeuksia tai nollatoleranssi alkoholin vaikutuksen alaisena ajamiseen ei poista rattijuopumuksia. Nämä edellämainitut tekee vaan tavallisen, periaatteessa ihan lainkuuliaisen kansalaisen elämästä aikaisempaa hankalampaa.