Siirry pääsisältöön

vapaalla


On mahtavaa huomata että yhä ja aina vaan meillä on asiaa toisillemme myös silloin kun ei puhuta kotiasioista tai lapsista. Puhuttiin ja naurettiin ja hassuteltiin... maisteltiin kuohuviinejä, istuttiin pubissa, shoppailtiin alesta lapsille, shoppailtiin aleista itselle. Kierrettiin sisustusliikkeitä – ostettiinkin... kynttilöitä ja siirappikannu ja mulle sellainen kannellinen sairaalalasi yöpöydälle. L osti itselleen viskilasit. 





Välipäivinä shoppailu on pelkkää säästöä... M:lle kaks paitaa ja shortsit ja hame, pojille kaks paitaa... yhteensä $86 alunperin $283. Kysymys lienee olisinko ostanut muutenkin ne samat vaatteet? Joo olisin, en tosiaan joo tolla lähtöhinnalla, mutta niinä vaatekappaleina kyllä.




Lähtiessä jo sanoin L:lle et nyt saatiin hyvä sitteri. L kysyi et kuin niin, onko se ollut ennenkin. Sanoin et mä vaan tiesin et se on hyvä het kun näin sen. Hyvä se olikin. Kaikilla oli ollut kivaa, ruoka oli maistunut, pojat oli nukkumassa ja aamulla kuumeinen O kysyi ekaks että missä Ms B on. Koti oli sen lähtiessä siistimpi kuin sen tullessa ja oli piirretty ja pelailtu ja... Sellainen on hyvä sitteri. Ei sen tartte olla kasvatustieteiden maisteri tai koulutettu siinä ja tässä ja tossa. Ei sitterillä ole kasvatusvastuuta. Ihan tavallinen ihminen  riittää.



Kotona jatkettiin katsomalla seuraava Wallander... ihana löytö Netflixistä. Viime jouluna, vai oliko se sitä edellisenä kun katsottiin kaikki Stieg Larssonit.



Kahdeksan tuntia oli lyhyt aika. oltaisiin viihdytty pidempäänkin. Aina välillä on terveellistä testata vieläkö me viihdytään keskenämme, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Meillä on ystäviä, jotka menee aina deitille leffaan ettei tartte puhua.


Tänään siis seuraava potilas lääkäriin. Eiköhän me vielä jossakin välissä saada toi K:kin antibioottikuurille.  Yhdelle yhtä x määrä päiviä y kertaa päivässä ja toiselle toista a päivää y kertaa päivässä ja kolmannelle x päivää c kertaa päivässä. Mulla on kokemusta tästä. Se vaatii lääkekalenterin.


Kommentit

  1. Teilla oli hyva sitteri! Minulla kokemusta monenlaisista ja tuo kuvaamasi tayttaa kaikki vaatimukset. Itselleni tarkeinta on etta lapsilla on kivaa ja perushuolto pelaa. Bonusta on jos lapset on saatu nukkumaan ja lisabonusta jos kamppa on kunnossa ja aivan extraa on sitten se jos on pyykkiakin ehditty viikkamaan.
    Meidan lasten suosikkihoitaja oli aikanaan Lisa joka tuli ovesta yllatyskassin kanssa. Se oli kaikkien aikojen viisain liikku, hanta odotettiin kuin joulupukkia. Taman menetelman on omaksunut meidan 13v. jolle on alkanut pikkuhiljaa tulla tilausta naapustoon lapsenvahdiksi. Paaset itse helpommalla kun lapset touhuaa heille uusien lelujen kanssa nukkumaanmenoon asti! Hienoilla kasvatusteorioilla on hyvin vahan tekemista kaytannon kanssa, kokemus opettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kans ollu aikamoinen arsenaali erilaisia tyyppejä ja nää jalatmaassahenkiset on aina olleet niitä parhaita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...