100305 ja muuta...

Mulla oli tänään palaveri M:n opetustiimin kanssa – autismispesialisti, erityisope, ope – ja kaikilla oli pelkkää hyvää sanottavaa. Koko tiimi uskoo että M siirtyy uuteen luokkaan ja isoon kouluun sujuvasti, tai siis kaikillahan menee aikaa sopeutumiseen, mutta siis ilman varsinaisia huolia. Erityisope lupas että järjestää mulle tapaamisen M:n tulevan erityisopen kanssa, siis sen jonka kanssa M viettää ensi vuonna kaksi tuntia päivässä, kaksi tuntia, neljästä ja siitä kahdesta tunnista kaksikolmasosaa on luokan ulkopuolella tapahtuvaa opetusta ja yksi neljännes luokassa tapahtuvaa erityisopetusta. Puhuttiin koulukyydit ja kaikki muukin ja mäkin oon viimeinkin alkanut uskomaan et tästä tulee oikein hyvä.

Kysyin muuten ihan puhtaasta mielenkiinnosta M:lta et miksi se puhuttelee mua nykyään mun etunimellä, vastaus oli vähintäänkin yllättävä; "I just LOVE that name!"

M:n erityisope on osa sitä tiimiä joka tulee arvioimaan K:n touhuja kesäkuussa ja me juteltiin jo siitäkin, ja se oli sitä mieltä että K:lle on paikka erityisopetuksenpuolella ensi syksynä. Se oli samaa mieltä kuin K:n toimintaterapeutti... toivottavasti muukin tiimi yhtyy tähän mielipiteeseen. Salaa ja piilossa myönnän että neljä aamua tai iltapäivää ilman tota sähköjänistä olis aika rentouttavaa.

lauma etsimässä tai löytämässä Nemoa

Mulle kävi muuten ekaa kertaa niin että mulle täysin tuntematon ihminen kysyi mun ”rannekorusta”. Se tuli jotenkin ihan täysin puun takaa ja tuntui jopa kiusalliselta kun multa kysyttiin et miks mulla on ”medcal bracelet”. Menin niin lukkoon et mumisin vaan jotakin vastaukseksi ja mietin et mitä se sille kuului... onhan se tossa ranteessa joo ihan näkyvästi, mutta ei mulle tulis mieleenkän kysyä vieraalta ihmiseltä samaa... Tää ei siis tapahtunut M:n koululla.

Ai niin, tää rakkauden logiikka... mä en oo ihan vakuuttunut siitö että K:lla on ylipäätään kykyä ymmärtää syytä ja seurausta, siis huolimatta siitä miten se sille tarjoillaan. Eihän tässäkään nyt oo mitään tolkkua et jannu asuu omassa huoneessaan, ei oikeesti vaikka mä miten empaattisesti ja hellyydellä sen sinne kantaisin sen kaksisataa kertaa päivässä. Sen muistia en epäile, sillä on norsun muisti mutta mä epäilen sen kykyä pysähtyä pohtimaan mahdollisia seurauksia ennen toimintaa. Kokeillaan nyt vielä vähän aikaa...

Vielä viimeiseksi totean et oon aika hiljaisena ja hämmentyneenä siitä, että tässä blogissa on alle vuodessa käyty 100305 kertaa... joo, on siellä spämmikoneita ja paikalle satunnaisesti eksyneitä, ehkä hakusanalla "fasaanikarkote" tai "hiusväri pyhänä" kumpikaan edellämainituista ei todennäköisesti löytänyt etsimäänsä. Kuitenkin viimeksi tänään on todistettu että joskus se satunnainenkulkijakin jää ja löytää, jos nyt ei varsinaisesti etsimäänsä, niin ainakin syyn jäädä. Joukossa on myös ne pitkäaikaiset lukijat, ystävät, tuttavat ja sukulaiset. Ne jotka tietää, tai on ainakin joskus tienneet miltä meidän elämä näyttää IRL. En mä koskaan osannut ajatella että tultaisin tähän kohtaa, siis siihen että mun pientä blogia on vilkaistu näin kamalan monta kertaa...

ihan totaalisesti aihetta sivuten... mutta niille muille "hulluille" jotka ei oo ymärtäneet että ruokaa voi ostaa kaupastakin... Ne kasvaa!!!!!!