Meillä on menossa
viimeiset tunnit tätä remppavapaata... kohta on hypättävä suihkuun ja
lähdettävä hakemaan lauma takaisin kotiin. On ollut hiljaista, ihan
käsittämättömän hiljaista ja rauhallista. Koira nyhjää sylissä kun kerrankin
voi, aamiaistakin on saanut syödä ihan rauhassa, huikeeta. Niin, ja sai nukkua,
rauhassa, ihan rauhassa koko yön tosin tottumuksesta heräsin kolmen pintaan.
Henkisesti yritän
valmistautua tulevaan. L jo sanoi et lapsille leffoja ja aikuisille kaljaa. M
oli jo eilen ihan totaalisen puhki. Joku toinen vanhempi olis peruuttanut
yökyläilyt, mutta mä tiesin et ne oli kaikki odottanut tätä jo pari viikkoa ja
menkööt nyt kaikki samaan konkurssiin. Huomenna kuitenkin pyhäpäivä, M saa
ladata akkujaan ihan rauhassa. Leikkiä itsekseen ja katsella leffoja ja kiukuta
ja raivota ja itkeä. En hämmästyis vaikka olis kuumeessakin.
Perjantaina
käytiin tutustumassa M:n uuteen kouluun. Neiti kesäheinä oli innoissaan
mekossaan ja hatussaan. Se hämmästeli niitä lapsia jotka ei selkeesti tienneet
minkälaista koulussa on. M:n pidempi koulutie kantaa hedelmää, tässä kohdassa
muutos ei oo kohtuuton. Se tietää jo miten koulussa toimitaan.
 |
| syksyllä aloittaa viisi Kindergarten luokkaa, kolme kokopäiväistä ja kaksi puolipäiväistä. |
Illalla oli
balettinäytös. Kammattiin kotona ja vähän meikattiin ja sit mentiin. Mun prima -
tai niin kuin M sanoo crema - ballerina. Välillä käytiin meidän pikkuhuoneessa
keräämässä rohkeutta ja rauhoittumassa ja sit haisteltiin taas back stagen
tunnelmaa. Käytiin muiden kanssa meikissä ja kuunneltiin ohjeet ja mä pääsin
vaklaamaan verhojen väliin niitten esitystä. Oon aika loppumattoman ylpeä mun
prinsessasta, siitä että se onnistui ja tanssi isolle yleisölle. Vähän myös
itsestänikin, olinhan mä tajunnut kuivaharjoitella tätä tilannetta sen kanssa
ja muistuttaa miten pimeetä siellä teatterissa on näytöksen aikana... näinpä
pidin siellä verhojen takana pimeässä lopulta useampaakin lasta kädessä, on
pelottavaa olla pimeässä, on pelottavaa kun ei näe mihin mennä eikä oikein edes
tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
 |
| eka me käytiin katsastamassa katsomo |
 |
| M haistelee käytävän tunnelmaa meidän privaattisopesta |
 |
| jonossa meikkiin |
 |
| valmiina näyttämölle |
 |
| tältä se näytti katsomosta käsin... |
K oli Kummitäti
T:llä ja jäi reippaasti yöksi. Ei siitä olis ollut istumaan toista tuntia
katsomossa, hyvä jos olis vartin jaksanut. Kummitäti oli opettanut sille
actionsankareita... K, mun maailmanmatkaaja, niin rohkea. Ekaa kertaa ihan
yksin kyläilemässä ja seuraavana päivänä heti seuraavaan paikkaan. Tätäkin
tuumin et onko järkee, mutta hyvinhän se on näyttänyt mieheltä sujuvan,
puretaan höyryjä sit tänään kotona.
Lauantaiset synttärit
olis varmaan pitänyt jättää menemättä, mut oli M:lla hauskaakin. Ei syönyt.
Meni kertaalleen totaaliseen lukkoon siellä kiipeilysysteemissä, kun se
kiipeilyohjaaja oli yrittänyt auttaa sitä. Fiksu ohjaaja kysyi sit multa et
onko M:lla ongelmia koskettamisen kanssa... selviskin et se on tehnyt töitä
autistien kanssa. Tää keskustelu siis käytiin siinä vaiheessa kun mä olin
näyttänyt emoapinanlahjani ja kiivennyt sinne huipulle pelastamaan lapseni.
Siellä me sit hetki kerättiin voimia sylikkäin ja sit lähdettiin yhdessä alas.
 |
| päivänsankari miltei katonrajassa |
Kommentit
Lähetä kommentti