Siirry pääsisältöön

aamulla

Talo on hiljainen - kerrankin - kaikki nukkuu ja mä juon aamukahviani ja lueskelen uutisia ja naamista ja blogeja. Kohta pitää herättää M. Laitoin pojille aamiaisen valmiiksi, ettei L:n tartte. Pakkasin M:n Hello Kittyn mun kassiin, ja neuleen ja iPadin.

Mä mietin tulevaa päivää, en niin kuin useimmat vanhemmat. Mua ei jännitä tai pelota, mä mietin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minkälainen lapsi me saadaan kun tästä on selvitty. Lääkitys on auttanut niin paljon että mua huimaa, auttaako tämäkin? Miten käy syömisen? M itse on sitä mieltä – innoissaan – että nyt hanestä pian tulee nirso... se olis iso askel, eteenpäin. Paraneeko unen laatu, jo lääke on parantanut M:n unta ja meillä on nukutu kolme kokonaista yötä ilman painajaisia ja heräilyjä – omassa sängyssä.

Mä mietin omaa lastani. Mietin miten fiksu se on, liian fiksu omaksi parhaakseen. Ne kysyi eilen sairaalasta millä ikätasolla se on ja mä arvioin... älyllisesti ehkä seitsemän tai kahdeksan, sosiaalisilta taidoiltaan kolme, Se on kaunis. Se on rakas. Mietin olisko se vähemmän rakas jos meillä olis ollut helpompaa - tuskin. 

Mä mietin niitä vanhempia joita jännittää, niitä joiden lasta ei ole koskaan leikattu, tai joiden lapset ei koskaan ole olleet lääkärintarkastuksia kummemmassa, niitä jotka eivät ehkä itsekään ole koskaan olleet sairaalassa. Tammikuisen jälkeen tämä päivä on meidän mittakaavassa tavallista ja rutiinia. Sisään ja ulos. Me tiedetään miten M reagoi anestesiaan, se herää huonosti, oksentaa loppupäivän ja nostaa illalla kuumeen. Mä tiedän mitä tapahtuu esivalmisteluissa ja miten mennään leikkuriin ja tiedän senkin että saan pitää M:n sylissäni sen hengitellessä mansikkahöyryjä uneen.

Mä mietin siis tulevaa. Mä mietin viekö toipumisaika sen takaisin meidän sänkyyn – tänään varmasti ja huomennakin, mutta entä viikon päästä... Mä mietin kuinka kauan menee ennen kuin se uskaltaa syödä? Viikko? Kaksi? Kolme? Aika näyttää.


Täällä on ihana hiljaisuus.

vaatehuoneenikkunasta ennen aamukuutta

Kommentit

  1. R a u h o t u .
    Rauhotu.
    Oikeasti, mitään et voine tehdä tyttäresi eteen, poikiesi voit toki ja paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan sun Jutta tarkoitus kommentoida johonkin aikaisempaan postaukseen? Tänä aamuna olin ihan rauhallinen ja kaikki sujuikin paremmin kuin hyvin.

      Poista
  2. Sä tunnuit kyllä ihan rauhalliselta, kyllähän asiat mietityttä, olisi kummallista jos asioita ei funtsisi. Viikon verran toipumista, siitä on sitten suunta ylöspäin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä joo olin ja olen ihan rauhallinen :) Viikon ne käski pumppaamaan siihen kipulääkkeitä...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...