Siirry pääsisältöön

koulupaineita

Maanantaiaamu aukeaa ennen seitsemää ja mä rämmin poikain kanssa alakertaan. Ne haluaa pelata pelejä ja mä huokaan - salaa ja syvään. Haen autotallista sen rakkaan "Candylandin" ja sit me pelataan. Näitten kahden kanssa pelin pelaaminen on vähän kuin yrittäis opettaa tolle meidän kesämarsulle ja oravalle lautapeliä. Käytännössä siis pelaat itse kolmea paikkaa ja selität samalla kovasti mitä teet yrittäen estää oravaa viemastä pelinappuloita ja innokkaasti kehoittaen sitä marsua tarttumaan omaan nappulaansa ja siirtämään sen siihen mihin käsketään. Kognitiivisesti K on valmis tähän peliin, mutta sen keskittymiskyvyllä sitä pelataan korkeintaan kaksiminuuttia. O taas haparoi niin värien kuin käsitteidenkin kanssa ja yrittää vaan kovasti tehdä jotakin. Molemmat haluaa hysteerisesti tietenkin voittaa.

autoista tehty portti by pojat


Lopulta peli on pelattu ja pojat syö aamiaistaan ja mä käyn läpi aamun sähköposteja. Vatsaan M:n terapeutille ja lupaan tuoda pyydetyt ruuat päivän terapiaan, lähetän ystävälle rukouksia tulevaan leikkaukseen ja lupaan tuoda lämpimän aterian muulle perheelle tänään. Sosiaalisten taitojen ryhmänohjaajalle en tiedä mitä vastaisin...  ryhmätoiveet pitäis palauttaa tällä viikolla, mutta meillä on syksyn aikataulut levällään kuin jokiskan eväät.

Enhän mä tiedä onko M aamu- vai iltapäiväryhmässä, olettaen että se nyt edes menee siihen kouluun mihin me ollaan alunperin ajateltu että se menee. Entäs K, me ei tiedetä siitäkään mihin kouluun se menee. Oletettavaa on että se menee erityisluokalle, mutta ei varmaa. Entä jos se menee erityisluokalle, pääseekö se aamy- vai iltapäiväryhmään. Millä hiivatilla mä päätän mitä mä tohon kaavakkeeseen kirjoitan? Neljän jälkeen ja lauantaisin? L saa sit pyöritellä terapioita kun allekirjoittanut istuu koulussa opiskelemassa sairaanhoitoa tai opettaa omia oppilaitaan Suomikoulussa lauantaisin.

Kanapata muhii uunissa jo ennen puolta yhdeksää, M nauttii toista kierrosta nestemäistä aamiaistaan ja mullakin on kädessä päivän toinen kupillinen kahvia...


Terapiat alkaa yhdeltä ja jatkuu viiteen. Jossakin välissä pitäis viedä se luvattu ateria. Jos aamulla käytäis kirjastossa, syötäis eväät puistossa ja vietäis se ruoka sit iltapäivällä poikien kanssa? Vai leikkaanko jannujen tukat ja syödään lounasta kotona, viedään ruoka matkalla Klinikalle ja mennään popikien kanssa kirjastoon? Nää on näitä kotiäidin vaikeita päätöksiä.  


prinsessan uus reppu



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...