Siirry pääsisältöön

elokuun eka kuvina




ekaa kertaa ikinä-koskaan-milloinkaan L nousi ennen mua arkena


matkalla alakertaan M:n kanssa

O nukkuu vielä


O liittyy seuraan 
kesävieraan aamiainen


meillä syödään muroja oikeesti ehkä kerran vuodessa!





Koira saa aamiaiseksi jämät




soitin fysioterapiaan ja varailin lääkärin määräyksestä aikoja hierojalle

aamiaisen jatko-osa



L lähtee töihin











yhdistetty aamiainen ja lounas, ja joo... mulla oli karsee nälkä


hän käy itsenäisesti kakalla ja tulee yhtä itsenäisesti alakertaan pyyhittäväksi

tiskikone - round 1




pyykkisavotta alkaa


apulainen

hetkeä myöhemmin mua avustanut K kaatui portaissa ja tarvitsi runsaasti lohtua säikähdykseen

...ja myös tikkarin parantuakseen





lopulta jäljellä oli vain O ja sen tikkari



kesävieraan koti siivotaan

sillä aikaa kesävieras junailee








M ei ymmärtänyt miks joku ostais itselleen niin käytetyt housut et ne on jo heti alussa rikki...


lounas

...ilman reunoja



eka autossa

vika autossa





se eläinten silta josta taannoin kirjoitin













K haastaa riitaa kaksi kertaa itsensä kokoisen jannun kanssa... varmaan on käyttöä niille syksyn ST-ryhmän opeille





















peukun ja tunnelin kohtaaminen oli kivulias






rakas ystävä tulee kylään



Koira on "turvassa" - varmuuden vuoksi





lasten leikkiessä - riehuessa - me valkattiin kouluvaatteita lapsille Kummitäti K:n kanssa




vahdinvaihto... Kummitäti K lähtee ja L tulee





yks pyöräilykypärä jäi



slmätippoja kuiviin silmiin...

...ja olutta kuivalle nielulle




ihan muuten vaan

tätä L tekee ja mä en tajuu mitään... mä haluun vaan hoitaa sairaita


tänne päätyy M:n päivällinen - taas







aika mennä nukkumaan




M shoppailee koulureppua






jämät iltapalaksi

mun ja M:n iltalääkkeet

leipää aamuksi

M yöpaidassaan

M on sängyssä vähän ennen yhdeksää, palaan alakertaan ja aloitan päivällisen valmistamisen meille.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...