Siirry pääsisältöön

keskellä kesää



Joskus vuosia sitten oli tapana suomalaisten ystävien kanssa järjestää leikkimielinen vedonlyöntikisa näihin aikoihin. Kysymyksiä oli kaksi; Kuinka monta hukkunutta? Kuinka monta puukotusta? Aikaa myöten se jäi, juhannuksen lipuessa kauemmaksi omasta elämästä. Ensimmäiset vuodet meillä sentään oli varjojuhannus täälläkin. Nykyään juhannus näkyy blogin hiljenemisenä ja suomalaisten ystävien juhannustoivotuksina naamiksessa. Keskiyön aurinkoa ei täältä löydy sen enempää kuin kokkoa rannaltakaan.


Juhannuksen sijasta sunnuntaina on isänpäivä. Lapset on ostaneet lahjan ja piilottaneet ne. Fredde ei syö sokeria, mutta lauma varmistaa et saahan ne kuitenkin kakkua. Saa ne. Avaan naamiksessa päivän ”joulukalenterin” sen sovelluksen mikä näyttää kuvia menneiltä vuosilta. Neljä vuotta sitten oli isänpäivä, valokuvassa M koristelee kakkua nenä kermavaahdossa. 


Kommentit

  1. No huh, mikä "leikkimielinen kisa". Hyytävää jotenkin. Kyllähän niitä kuolemia sattuu ympäri maailmaa aina enemmän eri juhlapyhien ja juhlien aikaan, koska monet käyttävät silloin enemmän alkoholia. Tosi surullista.

    Monien ihmisten juhannuksen viettoon liittyy enemmän juomista ja pakanallisia tapoja (kuten kokko) kuin kristillistä Johannes kastajan muistelemista. Halloween juhla talvisin taas ei ole kristillinen oikeastaan ollenkaan, vaan hyvinkin pakanallista perua..

    Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24 päivään ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen[17] Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus[18] [16], joka on Johannes-nimen vanha muoto[19] Samalla kirkko halusi antaa uuden, kristillisen, merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle[20] (Wikipedia)

    Kyllä sitä juhannusta siis muuallakin kuin Suomessa vietetään ja on vietetty.

    Itse en halua käydä kokoilla yms , mutta Johannes Kastajan muisteleminen juhannuksena on ihan hieno juttu ja perheen kanssa keskikesän kauneudesta nautiskeleminen.

    Maijuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyytävä leikki tosiaan enkä edes muista kuka sen joskus keksi tai toi mukanaan. Omat lapsuuden juhannukset oli niitä joissa lehdissä kirjoitetaan ja oli onnellista ettei kukaan omista läheisistä hukkunut tai kuollut tappelussa.

      Juhannusta tai keskikesää juhlitaan myös meillä karnevaalihengessä keskellä päivää :) Täällä siihen kiinteästi liittyvä osa on yhden kaupunginosan perinteinen keskikesän paraati jossa paraatiin osallistujat pukeutuvat vaatteiden sijasta vartalomaaliin ja pyöräilevät aatamin ja eevan asuissa kaupunginosan halki.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...